Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa yksilön näkökulmasta ja kokemuksista ja siitä, miten kotona asuvien ikäihmisten arki sujuu ilman kunnallisia sosiaalipalveluja. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi ikääntyneiden voimavaroja, joita tämän päivän vanhusten hoivakeskustelussa ei ehkä tarpeeksi tuoda esille.
Tutkimus on fenomenografista tutkimussuuntaa noudattava kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii hoivatutkimus gerontologisen sosiaalityön kontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä kotona asuvan vuonna 1934 syntyneen ikäihmisen teemahaastattelusta, jotka olen analysoinut aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoreettisena apuna analyysivaiheessa on hyödynnetty Jyrki Jyrkämän kehittämää toimijuuden modaliteetit -mallia. Tässä tutkimuksessa koti toimi fyysisen ja sosiaalisen tilan tarkastelukohteena. Toimijuusnäkökulmasta käsin tarkastellaan toimintakykyä kokonaisvaltaisesti ja sosiaalisesti rakentuvan pai
kkaan ja aikaan liitettynä.
Tutkimustulosten mukaan kotona asuvien ikäihmisten arki koostui kodin askareista, harrastuksista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Koska haastateltavaksi etsittiin ikääntyneitä, jotka eivät käytä kunnan vanhuspalveluja, tutkimusaineistoon valikoitui hyväkuntoisia ikääntyneitä, joiden aktiivisuus ja omatoimisuus yllättävät. Tutkimustuloksissa korostuu omaisilta, läheisiltä tai naapureilta tarvittaessa saadun avun tärkeys kotona selviytymisen kannalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhteiskunnassamme vallitsevan ikäihmisiä koskevan negatiivisen sävyn sijaan korostetaan ikäihmisten toimijuutta ja voimavaroja eri arkisissa tilanteissa. Yllättävä tulos on se, että haastateltavat tuottavat merkittävissä määrin itse hoivaa nuoremmille sukupolville. Tämä näyttää osittain olevan myös yksi yhteydenpidon muoto tai jopa ehto. Erilaiset elämän muutos- ja katkostilat saattavat muuttaa itsestäänselvyytenä pidettyjä toimintoja välttämättömyyksien ja pakkojen sanelemiksi ja näin ollen rajoittaa toimijuutta. Koti edustaa riippumattomuutta ja toimii oman identiteetin lähteenä, jossa suoritetaan arkisia rutiininomaisia toimintakäytäntöjä, joihin ympäristö myös osittain olettaa ikääntyneen osaavan ja kykenevän. Kodissa voidaan myös viettää hiljaista ja leppoisaa aikaa ja on vapaus päättää omista asioista ja siitä, mitä tekee tai jättää tekemättä.
Tutkimustuloksissa nousee esiin vähäinen tietämys kunnallisista sosiaalipalveluista sekä huoleton suhtautuminen tulevaan. Luotetaan siihen, että yhteiskunta ja omaiset auttavat kun palvelujen käyttö tulee ajankohtaiseksi. Tutkimustulosten perusteella tärkeintä toimijuuden kannalta on se, miten tilanteet ja arki henkilökohtaisesti koetaan.
...
