Oppilaiden toimijuuden kehittyminen terveystiedon oppituntien luokkahuonevuorovaikutuksessa

Abstract

Hanna Haatainen (2016). Oppilaiden toimijuuden kehittyminen terveystiedon oppituntien luokkahuonevuorovaikutuksessa. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma, 99 s., 4 liitettä.

Oppituntivuorovaikutuksen avulla voidaan vaikuttaa oppilaiden toimijuuden rakentumiseen. Toimijuus viittaa yksilön aloitteelliseen toimintaan, kykyyn ottaa toimijan ja tekijän paikka sekä jakaa osaamistaan ja ottaa sitä muilta vastaan. Terveystiedon opetussuunnitelma ohjaa oppilaiden toimijuuden kehittämiseen, sillä terveystieto on oppiaineena oppilaslähtöinen, toiminnallisuutta ja osallistuvuutta tukeva. Opetussuunnitelman mukaan terveystiedon tehtävänä on kehittää oppilaiden tiedollisia, sosiaalisia, tunteiden säätelyä ohjaavia, toiminnallisia ja eettisiä valmiuksia. Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisin vuorovaikutuksellisin keinoin oppilaiden toimijuutta rakennetaan terveystiedon ensiapuoppitunneilla.

Tutkimusaineisto kerättiin maalis-huhtikuussa 2012 videoimalla erään keskisuomalaisen yläkoulun yhdeksännen luokan terveystiedon ensiapuoppitunteja (3x45 min). Aineisto litteroitiin sanatarkasti ja analysoitiin soveltaen diskurssianalyysiä ja keskustelunanalyysiä. Aineisto jaoteltiin 47 episodiin, joista tunnistettiin puhetapoja ja vuorovaikutuksellisia tunnuspiirteitä. Puhetavat ja tunnuspiirteet jaoteltiin kahteen ryhmään, jotka olivat opettajan puhetavat vuorovaikutuksen rakentajana ja oppilaiden puhetavat vuorovaikutuksen rakentajina. Episodeista tarkasteltiin myös puheenvuorojen jakautumista ja keskustelujen aloittajia sisällönerittelyn avulla.

Oppilaiden toimijuus rakentui ja sitä vahvistettiin ensiaputunneilla erilaisin vuorovaikutuksellisin keinoin. Oppilaiden puhetavoista toimijuuden kannalta nousi esiin erityisesti oma-aloitteinenpuhe ja kokemuksellisuuspuhe. Merkityksellisiä vuorovaikutuksen tunnuspiirteitä olivat tilan antaminen oppilaiden kokemuksille ja puheenvuoroille, innostaminen, erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen löytäminen ja asioiden problematisointi, joka ilmeni opettajan haastamisena ja oppilaiden esittäminä mitä jos -kysymyksinä. Episodeissa esiintyi yhteensä 997 puheenvuoroa, joista opettaja käytti 479 ja oppilaat 519 puheenvuoroa. Oppilaiden puheenvuorot jakautuivat epätasaisesti, sillä yksi oppilas käytti 149 puheenvuoroa, mutta neljä oppilasta ei käyttänyt kolmen ensiapuoppitunnin aikana yhtään puheenvuoroa.

Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että oppilaiden toimijuuden tukemiseksi oppilaiden puheenvuoroille ja ajatuksille tulee antaa luokkahuoneessa tilaa. Vuorovaikutus ja puheenvuorot jakautuivat luokassa epätasaisesti, minkä takia myös hiljaisten oppilaiden toimijuuden rakentumiseen tulee kiinnittää huomiota. Toimijuuden rakentumisen kannalta oppilaiden osallistaminen, esimerkiksi erilaisten toiminnallisten menetelmien kautta on tärkeää. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää keskusteltaessa luokkahuoneen vuorovaikutuksen vaikutuksesta oppilaiden toimijuuteen, oppimiseen ja osallistumiseen. Lisäksi tutkimusta voidaan hyödyntää opettajankoulutuksessa.

Asiasanat: toimijuus, luokkahuonevuorovaikutus, diskurssianalyysi, keskustelunanalyysi