Suomalaisuus yleisönä, meinä ja muina : suomalaisuuden diskursiivinen rakentuminen Ilta-Sanomien ja Urheilulehden miesten jääkiekon MM-kisauutisoinnissa 2011

Abstract

Kun suomalaisuudesta puhutaan, lähestytään sitä usein ihmisten, kulttuurin ja luonnon kautta. Myös urheilu on suomalaisuuspohdintojen kestoteema. Urheilupuheessa on tuotettu ja tuote- taan edelleen käsityksiä suomalaisuudesta sekä muista kansallisuuksista. Suomalaisilla on esimerkiksi omat suosikkilajinsa ja joitakin nostetaan kansallisurheilun asemaan. Jääkiekkoa pidetään tätä nykyä kansallisurheiluna. Erityisesti Suomen miesten maajoukkue ”Leijonat” kerää vuodesta toiseen suuren määrän suomalaisia jäähalleihin ja kotikatsomoihin. Jääkiekon sanotaan puhuttelevan suomalaisia erityisellä tavalla. Suomalaisia on alettu kutsua ”kiekko- kansaksi”. Työssäni olenkin kiinnostunut siitä, millaiseksi tuo kansa on mahdollista kuvitella? Tutkielmassani lähestyn suomalaisuutta diskursiivisesti mediatekstien ja arkipäiväisen natio- nalismipuheen näkökulmista. Suomalaisuuden arkiseen esittämiseen tartun ensiksi kiekko- yleisöpuheen kautta: millaisia toimija-asemia ja identiteettejä yleisölle, kuten ”faneille” ja ”kansalle” jääkiekkojournalismissa tuotetaan? Tarkastelen erilaisia yleisön esitystapoja ja pohdin niiden kytköksiä yleisempiin suomalaisuuskuviin. Toiseksi kysyn, millaisia suhteita suomalaisten ja muiden kansallisuuksien välille journalismissa tuotetaan? ”Toiseuden” käsite ja puhetavat ”vieraasta” nousevat tällöin pohdinnan kohteiksi. Media-aineistona käytän Ilta- Sanomien ja Urheilulehden miesten jääkiekon MM-kisoja käsitteleviä lehtijuttuja vuodelta 2011. Laadullisessa aineistonanalyysissani hyödynnän kulttuurintutkimuksellista otetta ja diskurssianalyyttisia menetelmiä. Kiekkoyleisöpuhetta jäsensin kielteisten, arkisten ja myönteisten suomalaisuuskuvien avulla. Kielteisimmissä yleisökuvissa esillä ovat kansallisen myötähäpeän ja suomalaisuuden stigma- tisoinnin elementit. Yleisö näyttäytyy teksteissä myös toimittajan (”asiantuntija”) tietämyksen vastakuvana, kun yleisö esitetään urheilua ymmärtämättömänä tai urheilijoita syyllistävänä toimijana. Arkisessa yleisöpuheessa yleisö elää tapahtumien taustalla huomaamattomasti esi- merkiksi ”kansana”. Myönteisimmissä esityksissä kuvataan yleisöä esimerkiksi joukkuetta kannustavana, mestaruuksia kaduilla juhlivana sekä asiakasmaisena toimijana. Yleisöpuhe muistuttaa monin tavoin puhetta ”kansasta”. Muita kansallisuuksia voidaan esittää perinteisi- nä viholliskuvina vastakkainasettelun keinoin, mutta myös muutoin reflektoiden, jolloin vi- hollisasetelmat eivät korostu. Ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden vertailu on tästä hyvä esi- merkki. Vieraan ihailu ilmenee puolestaan puhetavoissa, joissa vertaillaan Suomen ja muiden maiden urheilukulttuuria. Suomalaisuuden ja jääkiekkojournalismin tutkimus auttaa kiinnittämään huomiota urheiluna- tionalismin arkisiin käytäntöihin ja avaa aihetta vähemmän tutkituista näkökulmista. Suoma- laisuuden esityksille on urheilussa edelleen käyttöä. Kiinnostavaa on tarkastella suomalaisuu- den määrittelyyn liittyviä muutoksia, mutta myös asioita, jotka näyttävät pysyvän ennallaan. Puhetta riittää vielä yleisöistä, kansallispeleistä ja kulttuurista.

When the talk turns to the subject of Finnishness, it can be defined through aspects such as people, culture, and nature. Sport is also an obvious theme with which to define Finnishness. The notion of Finnishness and also other nations have always been defined in sporting dis- courses. For instance, Finns have their own favorite sports and some of these sports are per- ceived as “national sports”. Nowadays, ice hockey is seen as a national sport of Finland. The men´s national ice hockey team, the “Lions”, in particular draws a lot of people into ice hock- ey arenas. It is said that Finns have an especially strong relationship with ice hockey. As a result, Finland is often referred to as a “hockey nation”. The purpose of this study is to con- sider the question: how is it possible to imagine that nation? In this study, I deal with “Finnishness” as a social construction in the framework of sport me- dia studies and banal nationalism. Firstly, to understand everyday representations of Finnish- ness, I will analyze discourses of ice hockey audiences: what kind of subject positions and identities can be constructed for audiences, such as “hockey fans” and “people”, in ice hockey journalism? I study different representations of audiences and analyze how they are linked to common discourses of Finnishness. Secondly, I will research the kinds of relations that can be constructed between Finnishness and other nationalities. The concept of “otherness” and dis- courses on “foreigners” are relevant in this case. The research data I have collected comes from two Finnish newspapers, Ilta-Sanomat and Urheilulehti, during the 2011 Men´s World Ice Hockey Championships in Slovakia. In this qualitative work, I will exploit premises of cultural studies and discursive methods. The Finnish audience representations can be seen by way of negative, everyday, and positive discourses. The most negative audience representations contain elements of Finnish second- hand embarrassment and clichéd stigmatization of Finnishness. The audience can also be rep- resented as a contrast to sport journalists (”authority”), when the audience is identified as con- sisting of ignorant, ruthless, or serious actors. In everyday discourses, the audience appears in the newspaper articles quite unnoticed as “people” around the sporting event. In the most pos- itive representations, the audience spurs its own team, celebrates the world championship, and performs as a sophisticated customer. The discourses of audiences are similar to the discours- es of “people” in many ways. Other nationalities can be represented as “enemies” with the help of juxtaposition, but different reflections are possible too, when there is no need for con- ventional rivalry. The comparison between Swedishness and Finnishness is a good example. Admiring foreign sporting countries comes up in some contexts, when there is talk about dif- ferent, more or less genuine, sport cultures. Problematizing Finnishness and ice hockey helps to draw attention to the banal practices of sports nationalism and brings out aspects that are seldom studied. These constructions of Finnishness still have their uses in sport. It is interesting to explore changes in the narrative of Finnishness and also to identify matters that seem to remain the same. At least there will be talk about audiences, national sports, and culture.