Syyllisyydestä asiantuntijuuteen : haastavasti käyttäytyvien lasten vanhempien puhetta osallisuudesta kasvatusyhteistyössä

Abstract

Haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmat on tärkeä ottaa huomioon päivähoidon kasvatusyhteistyössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä asioita haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmat kokevat tärkeinä kasvatusyhteistyössä päivähoidon kanssa, millaista tukea he kaipaavat vanhemmuudelleen ja millaisia puhetapoja vanhemmilla on osallisuudesta kasvatusyhteistyössä. Tutkimus on lähestymistavaltaan laadullinen tapaustutkimus ja sen aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä vanhempaa. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja ne toteutettiin keväällä ja kesällä 2012. Osan tutkimuksessa käyttämistäni haastatteluista, jotka olivat tehty keväällä 2011, sain valmiina väitöskirjatutkija Erja Rautamieheltä. Aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmilla oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia kasvatusyhteistyöstä päivähoidon kanssa. Vanhempien kokemukset tiivistyivät kokemuksiin henkilökunnasta, lapsen kokemuksiin päivähoidosta, vanhempien kokemiin ristiriitoihin ja ratkaisuihin, kohtaamisiin sekä lapsen haastavan käyttäytymisen aiheuttamaan hämmennykseen. Vanhempien vanhemmuudelleen kaipaamasta tuesta tärkeimmiksi nousivat vanhemmuuden vahvistaminen, kohtaamiset, tiedonkulku, kokemukset konkreettisen tuen saannista sekä tunne siitä, että päiväkoti tekee voitavansa. Tutkimuksessa ilmeni myös neljä vanhempien puhetapaa osallisuudesta kasvatusyhteistyössä. Ne olivat avoin keskustelija, aktiivinen yrittäjä, yhteistyöntekijä ja vanhempi asiantuntijana. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että haastavasti käyttäytyvien lasten vanhempien on tärkeä kokea tekevänsä kasvatusyhteistyötä päivähoidon henkilökunnan kanssa. Tiivistettynä tämä kokemus syntyy syyllisyyden tunteen poistumisesta, säännöllisistä kohtaamisista, avoimesta kanssakäymisestä ja jatkuvuudesta. Näiden asioiden ympärille muodostuu myös vanhempi asiantuntijana puhetapa, jossa keskeistä on varhaiskasvatuksen ammattilaisten ymmärrys vanhemmalla olevan tiedon arvokkuudesta lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa.