Changes in Liikunnan Riemu's football team's cohesion during EUSA Games in Rotterdam

Abstract

The aim of this study was to examine Liikunnan Riemu’s football team’s changes in cohesion during European Universities Sports Association Games in Rotterdam, Netherlands. The basis for this study was to quantitatively examine cohesion using Carron’s and his colleagues (1985) developed Group Environmental Questionnaire for sport teams. The GEQ is divided into four dimensions which describe cohesion more accurately. High cohesion has been shown to lead to success in sports and vice versa (Carron et al. 2002; Rovio 2009; Voight & Callaghan 2001). The participants were students from University of Jyväskylä, mostly from the department of Sport Science. Altogether 26 answers were collected. The team consisted of players, coach, masseuse and supporters. Students were from years from one to six. All the participants who took part in the study were Finnish. The team’s cohesion was measured in two occasions. Initial measurement took place on the airplane on the way from Helsinki to Amsterdam. Second and final measurement was also performed on the plane but on the way back to Helsinki. Answers were collected by the researcher and means were analyzed in this study using SPSS Statistics program. The results indicate positive change in cohesion in almost all cases. Notable was the differences between changes of members with less time spent in the team and members with more time spent in the team. Overall members who had spent less time in the team faced more improvement in cohesion during the tournament. With the results of this study it can be claimed that a ten days trip to play football is good for team’s cohesion. After the tournament members of the team feel more clinginess and togetherness than before the tournament in both social and task perspective.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Liikunnan Riemun jalkapallojoukkueen koheesion muutoksia European Universities Sports Association Games:ien aikana Rotterdamissa, Hollannissa. Tutkielma pohjautuu kvantitatiiviseen tutkimukseen, jossa käytettään Carronin ja hänen kollegoidensa (1985) kehittämää Group Environmental Questionnairea, suomeksi ryhmäilmipiiri mittaria, urheilujoukkueille. Ryhmäilmapiiri kyselylomake on jaettu neljään eri osa-alueeseen, jotka kuvaavat tarkemmin koheesiota. Korkean koheesion on todettu johdattavan menetykseen urheilussa ja päinvastoin (Carron et al. 2002; Rovio 2009; Voight & Callaghan 2001). Tutkimukseen osallistuneet ovat Jyväskylän yliopiston opiskelijoita, joista suurin osa Liikuntatieteiden laitokselta. Yhteensä 26 vastausta saatiin kerättyä. Joukkue koostuu pelaajista, valmentajasta, huoltajasta ja kannattajista. Jäsenet ovat vuosikursseilta ensimmäisestä kuudenteen. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat suomalaisia. Joukkueen koheesioita mitattiin kahdessa otteessa. Ensimmäinen mittaus tapahtui lentokoneessa matkalla Helsingistä Amsterdamiin. Toinen ja viimeinen mittaus suoritettiin yhtä lailla lentokoneessa, mutta tällä kertaa matkalla toiseen suuntaan. Vastaukset kerättiin tutkijan toimesta ja keskiarvoja analysoitiin käyttämällä SPSS Statistics – ohjelmaa. Saadut tulokset pääasiassa viittaavat positiiviseen muutokseen koheesiossa. Huomattavaa ovat erot muutoksissa jäsenten välillä, jotka ovat viettäneet vähemmän aikaa joukkueessa ja enemmän aikaa joukkueessa. Kokonaistuloksissa jäsenet, jotka olivat viettäneet vähemmän aikaa joukkueen kanssa, kohtasivat enemmän kehitystä koheesiossa turnauksen aikana. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan sanoa, että kymmenen päivän jalkapalloturnausmatka on hyväksi joukkueen koheesiolle. Turnauksen jälkeen joukkueen jäsenet tuntevat olonsa yhtenäisemmäksi ja kiintyneemmäksi, sekä sosiaalisesta että tehtävä orientoituneesti, kuin ennen turnausta.