Pakolaisleireiltä suomalaisiin asuntoihin : tutkielma kulttuurin merkityksellistymisestä viranomaisten puheessa kiintiöpakolaisten asuttamisen yhteydessä Tampereella

Abstract

Tutkielma tarkastelee kiintiöpakolaisten asuttamista ja asumista sekä niihin liittyviä käytäntöjä viranomaisten näkökulmasta. Keskeinen teema on kulttuurin ja asumisen välinen suhde. Tutkimusongelmaa lähestytään kolmen tarkentavan tutkimuskysymyksen pohjalta, joissa pohditaan, miten viranomaiset suhtautuvat kiintiöpakolaisten asuttamiseen, asumiseen ja erilaistuviin asumistarpeisiin sekä kulttuurin merkityksellistymistä viranomaisten puheessa asumisen yhteydessä. Aineisto koostuu kuudesta viranomaishaastattelusta. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa aineistoa analysoidaan sisällönanalyysille tyypillisten menetelmien kautta ja täydennetään paikoin diskurssianalyyttisella otteella. Kiintiöpakolaisten asuttaminen edellyttää monitieteistä tutkimusta, jossa otetaan huomioon viranomaistyötä koskevat käytännöt, monikulttuurisuuteen liittyvät kysymykset sekä asumiseen ja maantieteelliseen tutkimukseen liittyvät asiat. Tässä tutkielmassa monikulttuurisuuteen liittyvät käsitteet ovat hallitsevassa asemassa. Tutkielman tulokset osoittavat, että Tampereella työskentelevät viranomaiset suhtautuvat positiivisesti kiintiöpakolaisten asuttamiseen ja vastaanottamiseen, vaikka asuttamisessa ilmenee heidän mukaansa myös haasteita ja asuntotarjonta ei aina vastaa asiakkaiden toiveita ja tarpeita. Tutkielmassa asuttamisen haasteet kulminoituvat etenkin työntekijöiden kiireeseen ja isojen asuntojen puutteeseen. Tutkielman tulosten perusteella viranomaisten keskuudessa kulttuurista puhutaan enemmän asumiseen liittyvien ongelmien selittäjänä kuin merkityksellisenä asiana asumisen kontekstissa. Kotoutumisen diskurssi hallitsee keskustelua ja kulttuuritietoinen diskurssi jää marginaaliseen asemaan puheessa. Asumisen kontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisten mielestä kiintiöpakolaisille tarjotut ensimmäiset asunnot ovat pääpiirteittäin sopivia ja riittäviä eikä asuntokannan ja tarjonnan monipuolistamista koeta tarpeelliseksi.