Viihtyisä oppimisympäristö erään kuudennen luokan oppilaiden silmin

Abstract

Tutkimus selvittää tapaustutkimuksen keinoin millainen on oppilaiden mielestä viihtyisä oppimisympäristö. Tällä hetkellä koulut elävät murrosvaiheessa, jossa muutoksia tehdään uuden opetussuunnitelman näkökulmasta ja samalla tulisi pohtia myös oppimisympäristöjen monipuolisuutta suhteessa opetuksen tarpeisiin. Fyysinen oppimisympäristö on puhuttanut paljon myös mediassa ja keskustelua aiheesta käydään sitä kautta useissa kodeissa. Koulun oppimisympäristö ei tarkoita enää lähes identtisiä luokkahuoneita, joista löytyy liitutaulu ja pulpetit jokaiselle oppilaalle. Nykyään saman koulun sisältä voi löytyä useita erilaisia oppimistiloja, joita on mahdollista muunnella monipuolisesti opetustilanteen tarpeiden mukaan.

Vaikka tietynlainen oppimisympäristöjen kehityssuunta on nähtävissä, tiedetään hyvin vähän siitä, millaista oppimisympäristöä oppilaat itse toivovat. Tutkimuksemme syventyy oppilaslähtöisesti aiheeseen ja antaa viitteitä siitä, mitä asioita oppilaat toivoisivat viihtyisän oppimisympäristön osaksi. Tutkimuksessa selvitämme millainen on oppilaiden mielestä viihtyisä fyysinen oppimisympäristö omassa luokassa ja miten heidän toiveet vastaavat nykytilannetta. Lisäksi selvitämme, onko tyttöjen ja poikien ihanneluokissa eroa ja jos on, millaisia erot ovat. Kyseessä on tapaustutkimus, joka toteutettiin Jyväskylän normaalikoulun kuudennessa luokassa keväällä 2015. Aineisto muodostui oppilaiden kuvallisista tutoksista ja niitä täydentävistä sanallisista kertomuksista. Tutkimuksen toteutuksessa on hyödynnetty etnografista lähestymis-tapaa. Keskeisin aineiston analyysitapa oli oppilaiden tuotoksista löytyvien mainintojen teemoittelu ja sen pohjalta tehdyt tulkinnat.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tyttöjen ihanneluokassa sisustuksellisilla seikoilla on tärkein rooli viihtymisen kannalta, kun poikien ihanneluokan tärkeimmät asiat liittyvät elektroniikkaan. Kuitenkin ehkä yllättävin tutkimustulos oli, että viihteeseen liittyviä mainintoja tuli vähiten ja että vain kolme oppilasta sijoittaisi omasta luokasta löytyvän pingispöydän myös ihanneluokan osaksi. Melko yllättävää oli myös tulos siitä, että 11 oppilasta pitäisi edelleen perinteiset pulpetit osana ihanneluokkaa ja vain kahdeksan oppilasta poistaisi pulpetit kokonaan. Kuitenkin neljä pulpetit säilyttävää oppilasta korvaisi pulpettien tuolit uudenlaisilla istuimilla, kuten jumppapalloilla tai nojatuoleilla. Oppilaat ovat kuitenkin yksilöitä, joten tulosten monipuolisuus ei ole yllättävää. Oppilaiden ihanneluokkien erilaisuus antaa kuitenkin aihetta pohtia, millaiset tilaratkaisut ovat lopulta käytännöllisimpiä ja tukevat kaikkien oppilaiden viihtyvyyttä koulussa.