Äänioppaiden käyttö Suomen taidemuseoissa ja niiden vaikutus taiteen vastaanottoon

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani äänioppaiden käyttöä Suomen taidemuseoissa. Tutkimusmenetelmänä käytän kyselytutkimusta. Siitä saamallani aineistolla kuvaan ääniopastoimintaa taidemuseoissamme. Selvitän myös syitä, miksi ääniopastoimintaa ei museoissa ole aloitettu. Äänioppaista selvitän niiden käyttöaikaa, niiden tehtäviä sekä hyviä ja huonoja kokemuksia niistä. Haluan tietää, onko palautetta äänioppaidenkäyttäjiltä kerätty ja minkälaista saatu palaute on ollut. Olen kiinnostunut, millaisena museoammattilaiset näkevät äänioppaiden tulevaisuuden ja mitä kehitysideoita heillä niiden suhteen on.

Haluan myös valottaa tutkimukseni perusilmiötä, taiteen vastaanottoa, omakohtaisen taidenäyttelykäynnin avulla. Teen näyttelykierroksen Ateneumissa ilman ääniopasta ja sen kanssa.

Teoriaosuudessa tarkastelen ääniopasta osana museopedagogiikkaa. Taidenäyttelyiden opastamisen historian kautta etenen ensimmäisen äänioppaan käyttöönottoon. Esteettisen kokemuksen, taiteen ymmärtämisen ja taidepuheen ja taidekasvatuksen tavoitteiden kautta pyrin tuomaan aineksia taiteen vastaanoton ymmärtämiseen. Äänioppaan asettumista tähän tehtävään tarkastelen teoreettisen kuvauksen kautta.

Taidemuseoiden ääniopastoiminta on teknisten uudistusten kautta saamassa mielenkiintoisia näkymiä. Mobiilisti tuotettujen opasteiden avulla esitellään sisätiloissa olevia teoksia tai näyttelyitä, mutta niiden avulla museotila laajentuu myös fyysisten rajoitteidensa ulkopuolelle. Taiteen vastaanottoon ääniopas saa taidekasvatuksellisen näkökulman kautta, tehtävän opastaa katsojaa vastaanottoon, taidepuheen lisäksi.