Äänten päättymiskohtiin liittyvä groove-alue : uusi lähestymistapa musiikin groovaavuuden tutkimiseen

Abstract

Groovesta ei ole tyhjentävää määritelmää mutta useimmiten sen katsotaan olevan musiikissa oleva ominaisuus, jolla on merkittävä yhteys kehon liikkeisiin. Usein esitystulkintoja ja grooven muodostumista tutkittaessa on keskitytty äänten alkamiskohtiin, mutta äänen kesto on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka sen merkitys on tiedetty jo kauan. Tämä tutkimus keskittyy äänten päättymiskohtiin ja esittelee ajatuksen niihin liittyvästä groove- alueesta.

Tutkimuksessa selvitettiin 1/8-nuotteihin perustuvien Soul/R&B-tyylisten bassolinjojen groovaaviksi koettuja äänen kestoja sekä tempon vaikutusta näihin kestoihin. Tavoitteena oli löytää kaksi eripituista kestoa, jolloin niiden päättymiskohtien välille muodostuu alue. Tutkimuksessa oletetaan, että tämä alue muodostaa äänten päättymiskohtien groove-alueen - mikäli bassolinjan äänet päättyvät tämän alueen sisällä, kuulokuva on groovaavampi, kuin jos äänet päättyisivät tämän alueen ulkopuolella.

Tutkimus toteutettiin kuuntelutestillä, jossa koehenkilöt säätivät basson äänen keston groovaavaksi kokemaansa kohtaan. Testissä käytetty säätötarkkuus oli kymmenen millisekuntia. Musiikkiesimerkkjä oli kolme ja jokainen niistä kuunneltiin kahteen kertaan kolmessa eri tempossa.

Tulosten perusteella groove-alueita löydettiin. Tasajakoisen ja kolmimuunteisen fraseeraustavan havaittiin vaikuttavan groovaavaksi koettuhin kestoihin. Kaksisuuntaisen varianssianalyysin mukaan tempo ei vaikuta suhteellisiin äänenkestoihin.

Jatkotutkimuksen aiheita ovat muissa musiikkityyleissä olevat basson äänten päättymiskohdan groove-alueet. Myös esimerkiksi puhallinsoitinten groovaavina pidetyt äänenkestot vaikuttavat mielenkiintoiselta tutkimuskohteelta. Kuuntelutesteissä käytetyllä laitteistolla on mahdollista säätää myös äänten alkamiskohtia, joten tutkimusmetodi on sovellettavissa myös niiden tutkimiseen. Lisäksi laitteistoa voidaan käyttää musiikin ja soiton opetuksen tukena.