| dc.description.abstract | Tyypin 1 diabetekselle olennaista on oman insuliinin erityksen puute, mikä johtaa verensokerin nousuun. Hoidon
tavoitteena on taata mahdollisimman hyvä elämänlaatu ja estää lisäsairauksien synty, missä insuliinihoito
on elinehto ja terveillä elämäntavoilla on olennainen rooli. Fyysisellä aktiivisuudella on joissakin tutkimuksissa
todettu olevan positiivinen vaikutus glykohemoglobiini-arvoon (HbA1c), joka kuvaa verensokerin tasoa edeltävältä
2-3 kuukaudelta. Liikunta itsessään on merkittävä elimistön tasapainon järkyttäjä ja aiheuttaa muutoksia
energia-aineenvaihdunnassa. Seurauksena voi olla hypo- tai hyperglykemia. Liikunnan kesto ja rasittavuus vaikuttavat
verensokerivasteeseen. Taustalla kuitenkin vaikuttavat monet tekijät, kuten hormonaaliset sekä ilmastoon
ja insuliiniin liittyvät tekijät.
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada lisätietoa siitä, miten tyypin 1 diabeetikot kokevat liikunnan vaikuttavan
verensokerin käyttäytymiseen ja sen hallintaan. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat merkittävimmät haasteet
ja, mitkä ovat tavalliset toimenpiteet hallita verensokeria liikunnan yhteydessä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä
Mendor Oy:n kanssa, joka valmistaa tuotteita ja palveluita diabeteksen hallintaan. Mendor Balance, jonka käyttäjiltä
tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselyn avulla, on verkkopalvelu verensokeriarvojen seuraamiseksi.
Kysely kohdistettiin yli 18-vuotiaille tyypin 1 diabeetikoille, jotka olivat fyysisesti aktiivisia tai harrastivat
liikuntaa (N=87). Kysely toteutettiin kesäkuussa 2015. Tuloksia kuvattiin frekvenssi- ja prosenttijakaumina
sekä tilastollisina merkitsevyyksinä. Tilastollisina menetelminä käytettiin χ
2
-testiä, Fisherin tarkkaa testiä sekä
keskiarvotarkastelussa Kruskal-Wallisin testiä ja Mann-Whitney U-testiä. Avoimien kysymyksien vastaukset
analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että säännöllinen liikunnan harrastaminen ei ole este tyypin 1 diabeetikoille,
vaikkakin haasteita verensokerin hallinnassa kohdataan. Vastaajista enemmistö (77,0 %), erityisesti
11–20 krt/vk liikkuvat, totesivat säännöllisemmän liikunnan edesauttavan verensokerin hallinnassa liikunnan
yhteydessä, kun taas 0-5 krt/vk liikkuvat olivat epävarmempia liikunnan vaikutuksesta (p=0,040). Tarvittavan
insuliinin määrän havaittiin myös olevan pienempi (90,8 % vastaajista). Enemmistö (67,8 %) ja erityisesti eniten
liikkuvat, kokivat onnistuvansa verensokerin hallinnassa liikunnan yhteydessä toisin kuin vähiten (0-5
krt/vk) liikkuvista alle puolet koki näin (p=0,002). Pitkäkestoisen aerobisen liikunnan todettiin olevan
haasteellisinta hallita verensokeria (73,2 %), mutta myös suunnittelematon liikunta askarrutti vastaajia (59,8
%). Merkittävimpänä haasteena pidettiin hiilihydraatti- ja insuliiniannostuksen määrittämistä liikunnan yhteydessä.
Liikunnan määrä ei vaikuttanut vastauksiin koskien haasteiden kokemista verensokerin hallintaan
liittyvissä päätöksissä. Sen sijaan vastaajat, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt 0-3 krt/kk, kokivat, etteivät
verensokerin hallinnan päätökset askarruttaneet yhtä vahvasti kuin vastaajia, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt
vähintään 4 krt/kk (p=0,022). Liikunnan etukäteen suunnittelu oli vastaajien keskuudessa varsin tavallista (61
%), mutta erityisesti niillä, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt useimmin (vähintään 4 krt/kk) verrattuna,
vastaajiin, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt harvemmin (0-3 krt/kk) (p=0,025).
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yleisesti lisäämään ymmärrystä tyypin 1 diabeetikoiden kokemista
haasteista verensokerin hallinnassa liikunnan yhteydessä, mutta myös tukemaan jo olemassa olevia tutkimustuloksia.
Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että vastaajat olivat fyysisesti varsin aktiivisia liikkujia,
joilla hoitomuotona oli pääasiassa monipistoshoito. Tutkimuksessa esille tulleet koetut haasteet verensokerin
hallinnassa antavat perustietoa jatkotutkimukselle. Selvästi haasteet verensokerin hallinnalle ovat fysiologisesti
haastavia. Erityisesti haasteiden näkökulmasta uusien verensokerin hallinnan apukeinojen selvittäminen ja
niiden luotettavuuden varmistaminen olisivat jatkotutkimuksen arvoisia. | |
