Seerumin D-vitamiinipitoisuuden yhteys tasapainon varmuuteen, tasapainoon, liikkumiskykyyn ja kaatumisiin lonkkamurtumasta toipuvilla henkilöillä
Authors
Date
2015Kati Korhonen (2015). Seerumin D-vitamiinipitoisuuden yhteys tasapainon varmuuteen, tasapainoon, liikkumiskykyyn ja kaatumisiin lonkkamurtumasta toipuvilla henkilöillä. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveyden pro gradu-tutkielma, 47 s.
Lonkkamurtuma on yleisin iäkkäille henkilöille tapahtuva vakava tapaturma. Lonkkamurtu-mapotilailla on usein matala seerumin D-vitamiinipitoisuus, jonka on todettu olevan kaatumisen riskitekijä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko seerumin D-vitamiinipitoisuus yhteydessä tasapainon varmuuteen, tasapainoon, liikkumiskykyyn ja kaatumisiin lonkkamurtumasta toipuvilla henkilöillä.
Tutkielmassa käytettiin Promotion of mobility after hip fracture (ProMo)-kokeellisen tutkimuksen aineistoa. D-vitamiinin ja vastemuuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin sekä poikkileikkaus- että pitkittäisasetelmissa. Pitkittäisanalyysiä varten ProMo -tutkimuksen koe- ja kontrolliryhmät yhdistettiin. Tämän tutkielman aineiston muodostavat ne 68 kotona asuvaa yli 60-vuotiasta lonkkamurtumasta toipuvaa miestä (n=14) ja naista (n=54), joiden seerumin D-vitamiinipitoisuus oli määritetty. D-vitamiinipitoisuus mitattiin alkumittausten yhteydessä, keskimäärin 9 viikkoa murtuman jälkeen. Tasapainon varmuutta mitattiin koetun tasapainon varmuus (ABC) -testillä, tasapainoa Bergin tasapainotestillä (BBS), liikkumiskykyä Timed Up and Go (TUG)-testillä ja lyhyellä fyysisen suorituskyvyn testistöllä (SPPB) keskimäärin 9 viikkoa murtuman jälkeen ja vuoden kuluttua murtumasta. Kaatumisten lukumäärä murtumaa edeltävän vuoden ajalta selvitettiin kyselylomakkeella. D-vitamiinin yhteyttä muuttujiin selvitettiin lineaarisella regressioanalyysilla.
Miehillä D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä tasapainon varmuuteen (ABC β=.725, p=.003), tasapainoon (BBS β=.647, p=.012) ja liikkumiskykyä kuvaavaan TUG-testiin (TUG β=-.592, p=.026), mutta ei SPPB-testiin (SPPB β=.414, p=.141) poikkileikkausanalyysissa. Kun mallit vakioitiin iällä ja rasvaprosentilla, miehillä yhteydet säilyivät vahvoina, mutta eivät tilastollisesti merkitsevinä (ABC β=728, p=.064; BBS β=.328, p=.147; TUG β=-.428, p=.291; SPPB β=.078, p=131). Pitkittäisanalyysissa D-vitamiinipitoisuus oli miehillä yhteydessä tasapainon varmuuteen (ABC β=.843, p=<.001), tasapainoon (BBS β=.724, p=.012) ja SPPB-testiin (SPPB β=.610, p=.027), mutta ei TUG-testiin (TUG β=-.567, p=.088). Kun mallit vakioitiin tutkimusryhmällä, iällä ja rasvaprosentilla, tasapainon varmuus säilyi edelleen tilastollisesti merkitsevänä (β=1.030, p=.008). Naisilla yhteyttä ei havaittu. D-vitamiinipitoisuus ei ollut yhteydessä murtumaa edeltävän vuoden aikana tapahtuneiden kaatumisten lukumäärään.
Tämän tutkielman perusteella lonkkamurtumasta toipuvien miesten D-vitamiinipitoisuus näyttäisi olevan yhteydessä tasapainon varmuuteen, tasapainoon ja liikkumiskykyyn. Lisäksi miehillä, joilla oli korkeampi D-vitamiinipitoisuus lonkkamurtuman tapahtuessa, oli parempi tasapainon varmuus vuoden seurannassa. D-vitamiinipitoisuus ei ollut yhteydessä kaatumisiin sisä- tai ulkotiloissa murtumaa edeltävän vuoden aikana.
...
Kati Korhonen (2015). Association between Vitamin D-concentration, balance confidence, balance, mobility and falls in elderly people after hip fracture. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s Thesis of Gerontology and Public Health, 47 pp.
Hip fracture is the most common serious trauma that happens to the elderly people. Patients with hip fracture had often low vitamin D-concentration, which is risk factor for falls. Aim of this thesis was to examine the association between Vitamin D-concentration, balance confi-dence, balance, mobility and falls in elderly people after hip fracture.
This study was based on the data of RCT called Promotion of mobility after hip fracture (ProMo). Association between Vitamin D-concentration and outcome variables was examined with cross-sectional and longitudinal analyses. Intervention and control groups were combined for the longitudinal analyses. The data of this thesis was formed of those 68 community-dwelling over 60-year-old men and women recovering from hip fracture, whose Vitamin D-concentration was assessed. Vitamin D-concentration was measured at baseline, on average 9 weeks after fracture. Participant’s balance confidence was measured with Activities-specific Balance Confidence-test (ABC), balance with Berg’s balance scale (BBS), mobility with both Timed Up and Go-test (TUG) and Short Physical Performance Battery (SPPB) on average 9 weeks after fracture and and year after fracture. A questionnaire was used to assess falls of the previous year before the hip fracture. Association between Vitamin D-concentration and variables was analyzed with linear regression analyses.
Vitamin D-concentration was associated with balance confidence (β=.725, p=.003), balance (β=.647, p=.012) and TUG-test (β=-.592, p=.026), but not with SPPB (β=.414, p=.141) at baseline with men, but not with women. After adjustment for age and body fat percentage association remained strong, but statistically insignificant (ABC β=728, p=.064; BBS β=.328, p=.147; TUG β=-.428, p=.291; SPPB β=.078, p=131). Longitudinal analyses showed associa-tion between Vitamin D-concentration and balance confidence (β=.843, p=<.001), balance (β=.724, p=.012) and SPPB (β=.610, p=.027), but not with TUG-test (β=-.567, p=.088) with men, but not with women. After adjustment for study group, age and body fat percentage, balance confidence remained statistically significant (β=1.030, p=.008). Vitamin D-concentration was not associated with falls.
Vitamin D-concentration was associated with balance confidence, balance and mobility with men, but not with women after hip fracture. In addition, men with higher Vitamin D-concentration had higher balance confidence after a year follow-up. Vitamin D-concentration was not associated with falls.
...
Keywords
Metadata
Show full item recordCollections
- Pro gradu -tutkielmat [29561]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
Monilääkityksen ja kipulääkkeiden käytön yhteys liikkumiskykyyn lonkkamurtumasta toipuvilla yli 60-vuotiailla henkilöillä
Antikainen, Anu (2013)Anu Antikainen (2013). Monilääkityksen ja kipulääkkeiden käytön yhteys liikkumiskykyyn lonkkamurtumasta toipuvilla yli 60-vuotiailla henkilöillä. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveyden ... -
Kognitiivisen toimintakyvyn yhteys tasapainoon ja tasapainon varmuuteen lonkkamurtumasta toipuvilla iäkkäillä henkilöillä
Tirkkonen, Anna (2015)Iäkkäiden henkilöiden osuus väestössä kasvaa, jonka vuoksi myös lonkkamurtumien määrä nousee. Lonkkamurtuma on iäkkäälle henkilölle dramaattinen tapahtuma, joka heikentää elämänlaatua ja lisää laitoshoidon ja kuoleman ... -
Ikääntyneiden henkilöiden kokemus avokuntoutusohjelmasta ja kokemuksen yhteys liikkumiskykyyn lonkkamurtuman jälkeen
Komulainen, Taru (2022)Ikääntyneiden henkilöiden terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua heikentävät kaatumistapaturmat ja lonkkamurtumat, joiden seurauksena liikkumiskyky saattaa jäädä pysyvästi heikommaksi ja avuntarve lisääntyä. Lonkkamurtuman ... -
Lääkkeiden rauhoittavan kokonaiskuormituksen yhteys kaatumistapaturmiin lonkkamurtumasta toipuvilla ikääntyneillä henkilöillä
Vuoksenranta, Suvi (2013)Ikääntyneiden määrän kasvun myötä ikääntyneiden kaatumistapaturmat lisääntyvät. Kaatumistapaturman yksi vakavimmista seurauksista on lonkkamurtuma, myös niiden määrä lisääntyy. Lääkkeiden käytön tiedetään olevan yhteydessä ... -
Seerumin D-vitamiinipitoisuuden yhteys lonkkamurtumasta toipuvien iäkkäiden naisten kognitiiviseen toimintakykyyn
Korhonen, Jesperi (2020)Lonkkamurtuma on vakava iäkkäiden ihmisten tapaturma, joka johtuu yleisemmin kaatumisesta sekä osteoporoosista. D-vitamiinin puute on kaatumisten sekä osteoporoosin riskitekijä. D-vitamiinin pääasiallinen tarkoitus on ...