Menneisyyttä ei aina ehdi pukea : taide on tehokkain kommunikaatiomuoto John Deweyn filosofian näkökulmasta

Abstract

Tämä pro gradu tarkastelee nykykuvataiteen läsnäolon ja kantaaottavuuden muotoja John Deweyn tietoteorian ja taidekäsityksen pohjalta. Tutkimuksen lähtökohtana on yhteisökeskeisyyttä korostava pragmaattinen instrumentalismi, jossa käsitteillä ja teorioilla on välineellinen arvo, joka mitataan siinä miten ne toimivat yhteisössä käytännössä.

Tutkimuksen kehyskertomuksen muodostaa yhden kuvataiteilijayhdistyksen rakennekehityksen kymmenvuotisjakso, josta erityisesti kaksi viimeisintä vuotta on liittynyt tämän tutkimuksen valmistumiseen. Fokusryhmänä toiminut kuvataiteilijaryhmä toteutti toimintakokeiluita, jotka johdattivat tutkimaan sosiaalisesti sitoutunutta taidetoimintaa ja siihen soveltuvaa tulkinnan teoriaa ja taidekäsitystä.

Tutkimuksen teoreettinen osuus rakentuu John Deweyn väitteelle taiteesta tehokkaimpana kommunikaatiomuotona. Tutkimuksen yksi lähtökohdista oli jäsentää sellaista kuvataidetoimintaa, joka tapahtuu perinteisen taideinstituution ulkopuolella. Tutkimustie johti 1990-luvulla alkaneisiin pitkäaikaisiin yhteisötaideprojekteihin, joissa taide ymmärretään kommunikatiivisen vaihdon prosessina, avoimena tilana ihmisille ilmaista näkemyksiään. Grant Kesterin dialogisen estetiikan teoria tulkitsee tällaista taiteellista toimintaa, joka perustuu universaaliuden sijaan paikallisuuteen, kohtaamiseen, kuunteluun ja dialogin fasilitointiin Tutkimuksessa löytyi yhtäläisyyksiä John Deweyn filosofian, Grant Kesterin dialogisen estetiikan teorian, sosiokulttuurisen innostamisen sekä Paulo Freiren dialogin-käsitteen määrittelyn välillä.

Valkoinen kuutio yhtenä taiteen vuorovaikutuksen kontekstina sitouttaa taiteen omien rakenteellisten käytäntöjensä ja historiansa kautta erilaisten merkitysten tuottamisen ja arvottamisen prosesseille. Sosiaalisesti sitoutuneessa taidetoiminnassa taiteilija jalkautuu ja sitoutuu suoraan ja avoimeen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Sosiaalisesti sitoutuneen taidetoiminnan alueella taiteen omat rakenteelliset käytännöt ja arvottamisen prosessit ovat kuitenkin vielä rakenteilla ja taiteilijan vapauden ja vastuun merkitykset epäselviä. Tämä tutkimus avaa yhden polun kulkea Deweyn tieto- ja taidekäsityksen kautta uuden julkisen taiteen teorioihin ja tällä saralla työskentelevien taiteilijoiden toimintaan. John Dewey, Lea Kantonen, Mika Hannula, Grant Kester ja Paulo Freire toimivat hyvinä tienviittoina.