Näkökulmia filosofian opettamiseen : John Deweyn kasvatusfilosofian lähtökohdat, lukiolaisten mielipiteet filosofian oppikirjoista ja opettamisesta sekä lukiolaisten ontologiset sitoumukset

Abstract

Pro gradussa hahmottelen kuvaa filosofian opetuksesta sekä opiskelijoiden mielipiteistä sitä kohtaan lukiossa. Pääpaino on John Deweyn kasvatusfilosofian yhdistämisellä lukiolaisten omiin mielipiteisiin heidän omista filosofian oppikirjoistaan, filosofian oppitunneistaan sekä heidän arki-intuitiivisista ontologisista sitoumuksistaan. Tarkoituksena on yhdistää teoria ja käytäntö kokonaisuudeksi. Läpi tutkimuksen yhdistävänä ajatuksena on, että voimme löytää sekä teoriasta että käytännöstä juuri filosofian opettamista tukevaa argumentointia. Filosofian opettamiseen on löydettävissä myös uusia elementtejä juuri tarkasteltaessa opiskelijoiden omia mielipiteitä ja ontologisia sitoumuksia, joita heillä on tullessaan filosofian oppitunnille. Deweyn konstruktivistinen oppimiskäsitys tukee tutkimusta opiskelijoiden arki-intuitioihin perustuvista ontologisista sitoumuksista tähdäten näin opetuksen sekä oppimisen parantamiseen, jolle opetussuunnitelmien perusteet luovat käytännön puitteet. Tutkimusongelmana on, miten Deweyn kasvatusfilosofia soveltuu osaksi lukion filosofian opettamisen näkökulmaa. Tutkielman haasteena on yhdistää teoria käytännössä saatuihin tutkimustuloksiin opiskelijoiden mielipiteistä. Aiemmin tehdyt tutkimukset, jotka esittelen, koskevat kahta erilaista aiheeseen kiinteästi liittyvää tutkimusta. Toisessa tutkimuksessa käsitellään nuoren maailmankuvan kehitystä osana lukion filosofian opettamista. Toisessa havainnoidaan, miten eri tavoin Deweyn, Meadin ja Juuson kasvatusfilosofia ilmenee käytännön luokkatilanteissa ja, miten Hannu Juuso hyödyntää näitä teorioita ala-asteen opetuksessaan. Keskeiseksi ongelmaksi tutkielmassa ilmenee ajatus opiskelijan ja opettajan välillä. Opettajan edustaessa opetusta ja myös oppimateriaalia nousee esiin kysymys opiskelijan roolista. Deweyn edustaessa opiskelijalähtöistä ja konstruktivistista kantaa ongelmaksi jää, millä tavoin opettaja voi tukea nuoren oppimista. Erilaisten arkiintuitioiden varassa luokkaan tulevat opiskelijat tarvitsevat linkin kokemustensa ja teoreettisen viitekehyksen välille hyötyäkseen opetuksesta. Tähän seikkaan opiskelijat vastauksissaan pitkälti viittaavat. Yhden vastauksen tähän ongelmaan antaa Deweyn kokemuksen sekä tekemisen kautta oppiminen. Myös kasvatuksen tärkeä jatkuvuuden periaate on huomioitava osana lukio-opetusta. Kasvatuksella ei saisi tähdätä ainoastaan tiettyyn ulkokohtaiseen päämäärään, vaan sen pitäisi jatkua myös koulun loppumisen jälkeen.