Tämän tutkielman aiheena on tilan (l ́espace) käsite ranskalaisen filosofin ja marxilaisena yhteiskuntateoreetikkona tunnetun Henri Lefebvren (1901–1991) ajattelussa. Lefebvre, jonka pääteos La Production de l'espace (”Tilan tuottaminen”) ilmestyi vuonna 1974, on yksi keskeisin 1900-luvun loppupuoliskolla yhteiskuntatieteissä tapahtuneen niin sanotun tilallisen käänteen taustateoreetikoista sekä yksi kaikista perusteellisimmin tilan käsitteen parissa työskennellyt filosofi.
Tutkielmani pääkysymyksen muodostaa tilan ja tuotannon väliseen suhteen ongelma Lefebvrellä. Selvitän tutkielmassani miten Lefebvren tilan tuottamisen teoria rakentuu, ja miten se kehittyy teoreettiselta tasoltaan yritykseksi muuttaa arkkitehtuuriteoriaa ja kaupunkisuunnittelua. Tutkielmani keskeinen väite on, että Lefebvren tilan tuottaminen teoria on aikaisemmin ymmärretty liian yksinkertaisesti marxilaisesta tuotannon viitekehyksestä käsin. Esitän tutkielmassani, että tuotannon ja tilan v
älinen suhde Lefebvrellä on kuitenkin huomattavasti tätä moninaisempi.
Lefebvren teoria tilan tuottamisesta tulisi lukea uudelleen ottamalla huomioon Lefebvren pääteoksen ohella erityisesti Lefebvren postuumisti julkaistut teokset Éléments de rythmanalyse (1992) sekä Toward an Architecture of Enjoyment (2014). Éléments de rythmanalyse nostaa, esiin Lefebvren tilateorian vähemmän tunnetun fenomenologisen puolen. Vaikka Lefebvre suhtautuikin marxilaisena kriittisesti fenomenologiaan, niin hänen tilakäsityksensä nojaa hyvin vahvasti fenomenologisiin, erityisesti Martin Heideggerin, Gaston Bachelardin ja Maurice Merleau-Pontyn, huomautuksiin asumisen ja tilan suhteesta. Toward an Architecture of Enjoyment taas osoittaa, että Lefebvren teoreettisesti orientoitunut tilakäsitys kytkeytyy suoraan pyrkimykseen kommentoida kriittisesti vallitsevaa arkkitehtuuriteoriaa sekä tavoitteeseen tuottaa uudenlaista kokeellista kaupunkisuunnittelua.
Näiden teoreettisten huomautusten pohjalta selvitän Lefebvren tilan ja tuotannon välisten merkitysten muotoutumista ja tämän soveltamista suhteessa kaupunkitilaan liittyviin kulttuuripoliittisiin teemoihin. Siirtyminen yhä enemmän nykyiseen immateriaaliseen tuotantoon tarkoittaa myös yhä enemmän kulttuurivetoisen rakennetun ympäristön ja kaupunkitilan tuottamista. Tämä näkyy kasvaneena vaatimuksena aktivoida kaupunkilaiset ja asukkaat osaksi paremman kaupunkiympäristön tuottamista. Tätä tematiikkaa lähestyn määrittelemällä uudelleen asukkaiden keskeisen roolin tilan tuottajina Lefebvren teoriassa. Tämän pohjalta tavoitteenani on muodostaa kartoitus Lefebvren tilakäsityksen nykyisestä relevanssista tiloja, paikkoja sekä rakennettua ympäristöä koskevassa kulttuuripoliittisessa tutkimuksessa.
...
