Kodväxlingsfunktioner i undervisning av svenska och tyska : en fallstudie

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkitaan, minkälaisia koodinvaihtofunktioita esiintyy lukion ruotsin ja saksan opetuksessa ja miksi opettajat vaihtavat kieltä luokkahuoneessa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko koodinvaihtofunktioissa huomattavissa samankaltaisuuksia vai eroavatko ne toisistaan. Tutkimusta varten kerättiin materiaalia nauhureiden avulla yhdeltä lukion pitkän ruotsin ja yhdeltä lukion pitkän saksan kurssilta yhteensä 12 tuntia (6h+6h). Tämän lisäksi molempia opettajia haastateltiin. Nauhoitettu materiaali litteroitiin analyysia varten ja itse analyysi suoritettiin keskusteluanalyysiin pohjautuen. Tutkimuksessa selvisi, että molemmat opettajat käyttivät sekä koodinvaihtoa sekä käännöksiä luokkahuoneessa. Haastattelussa opettajat kertoivat pyrkivänsä käyttämään opetuksessa mahdollisimman paljon vierasta kieltä, mutta opettavat kielioppia aina suomeksi. Suomea käytettiin kuitenkin myös muun muassa kääntämisessä, neuvomisessa, huomion herättämisessä sekä torumisessa. Tutkimuksessa löytyi yhteensä seitsemän eri koodinvaihtofunktiota, joista osa esiintyi pelkästään ruotsin tunneilla ja osa funktioista sekä ruotsin että saksan tunneilla. Jotkut funktioista olivat yleisiä, kun taas toiset esiintyivät materiaalissa harvemmin. Löydettyjä koodinvaihtofunktioita olivat toistaminen, kontrollointi, aiheen vaihto, huomion herättäminen, oppilasvuoroista johtuva koodinvaihto, kurinpito sekä kehuminen. Suurimmat erot opettajien välillä löytyivät kontrollointiin liittyvissä koodinvaihdoissa, joita ei saksan opetuksesta löytynyt ollenkaan. Eroa selittää saksan ryhmäkoko, joka oli huomattavasti pienempi kuin ruotsin vastaava. Tutkimuksessa selvisi myös, että koodinvaihdoille on yleensä löydettävissä jokin tietty funktio, vaikkakin kieltä vaihdetaan myös huomaamatta. Opettajien koodinvaihtelu on usein perusteltua ja parhaimmillaan tukee oppilaan kielenoppimista.