Undervisning i svenska som andra inhemska språk : skönlitteratur som undervisningsmaterial på gymnasiet

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, mitä annettavaa kaunokirjallisilla teksteillä voi olla toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten oppimiselle ja opetukselle. Tutkielmassani käytän ruotsin kielestä nimitystä toinen kotimainen kieli, jolla tarkoitan sitä kieltä, jota äidinkielenään suomea puhuvat suomalaiset opiskelevat koulussa, koska ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli. Puhun tutkielmassani myös vieraista kielistä, joilla tarkoitan kieliä, joita opiskellaan koulussa, mutta jotka eivät ole maan virallisia kieliä. Olen rajannut tutkielmani niin, että suunnittelemani ja tekemäni oppimateriaali, joka muodostaa työni tutkimusosan, on tarkoitettu ruotsin kielen opiskeluun lukiossa. Tarkastelen tutkielmassani kuitenkin yleisemminkin esimerkkejä kaunokirjallisuuden käytöstä oppimateriaalina vieraissa kielissä.

Haluan esitellä kaunokirjallisuuden vaihtoehtoisena ja monipuolisena oppimateriaalina ruotsin kielen ja vieraiden kielten tunneilla. Tarkoitukseni ei ole osoittaa, miten kaunokirjallisilla teksteillä voi korvata kieltenopettajien suuresti arvostaman oppikirjan, vaan pikemminkin muistuttaa, että aina silloin tällöin tunneilla voisi työskennellä myös kohdekielisen kaunokirjallisuuden kanssa. Uskon, että kaunokirjallisuus, jonka olen työssäni rajannut koskemaan lyriikkaa, epiikkaa ja draamaa, pystyisi oikein käytettynä vastaamaan hyvin nykypäivän kieltenopetuksen tavoitteisiin. Enää ei riitä, että opitaan puhumaan ja ymmärtämään itselle vähemmän tuttua tai vierasta kieltä, vaan tulisi myös oppia kohtaamaan vieraan kulttuurin edustajia erilaisuutta ja vierautta kunnioittavalla tavalla. Tällainen kulttuurienvälinen kieltenoppiminen hyötyy paljon autenttisten tekstien käytöstä opetuksessa ja juuri kaunokirjalliset tekstit voivat olla hyvää autenttista oppimateriaalia.

Tutkimuksestani selviää, että opettajat ja oppilaat, jotka ovat työskennelleet kaunokirjallisuuden kanssa, ovat usein saaneet positiivisia kokemuksia ja elämyksiä. Suomessa kaunokirjallisuutta ei kuitenkaan suuremmin käytetä toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opetuksessa, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että oppikirjalla on hyvin vahva asema kieltenopettajien ja –oppijoiden keskuudessa. Uuteen ja erilaiseen oppimateriaaliin tarttuminen koetaan helposti työläänä. Samaan aikaan tutkimukset osoittavat lukutaidon ja –harrastuneisuuden heikentyneen nuorisomme keskuudessa. Näiden tietojen valossa kaunokirjallisuuden hyödyntäminen toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten oppitunneilla voi tuntua haastavalta, mutta itse tulevana kieltenopettajana näen tämän haasteen sellaisena, johon kuitenkin kannattaa tarttua