Kaikki erilaisia - kaikki yksilöitä : lapsivainajan aseman muutos suomalaisessa kuolinilmoituksessa vuosina 1910-2000

Abstract

Tutkielman tehtävänä on selvittää, kuinka lasten kuolinilmoittaminen on muuttunut Helsingin Sanomissa vuosien 1910–2000 välillä. Tutkielman varsinaiset tutkimuskysymykset on jaettu kahteen osaan. Miten lapsivainajan kuolinilmoittaminen on muuttunut 1900-luvun aikana Suomessa ja kuinka yleistä se on ollut? Sekä toiseksi, miten lasten kuolinilmoittamisen yleistyminen on vaikuttanut ilmoitusten sisältöön?

Tutkielmassa tarkastellaan kuolinilmoituksia kulttuurisena konventiona, joka on osa yhteisön kuolemankulttuuria. Kuolemankulttuurilla tarkoitetaan yhteisön tapoja käsitellä ja selittää kuolemaa. Yhteisön kuolemankulttuuri ei ole yhtenäinen kokonaisuus vaan useampien erilaisten kulttuuristen konventioiden joukko. Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat Norbert Eliaksen sivilisaatioteoria, Zygmunt Baumanin ajatukset kuoleman dekonstruktiosta sekä Tony Walterin kuolemankulttuurien jako kolmeen eri aikakauteen: traditionaaliseen, modernin ja neomoderniin.

Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty vertailevaa aineistotriangulaatiota, jossa kahta eri empiiristä aineistoa verrataan keskenään sekä luodaan synteesi. Tutkielman aineistoina ovat Suomen kuolleisuustilastot vuosilta 1878–2009 sekä Helsingin Sanomien kuolinilmoitukset tammi-, touko- ja syyskuilta vuosina 1910 (n=107), 1950 (n=842) ja 2000 (n=1624). Kuolinilmoitusaineistosta olen lisäksi eritellyt alle 10-vuotiaiden lasten kuolinilmoitukset vuosilta 1910 (n=8), 1950 (n=25) ja 2000 (n=10). Analyysiä on täydennetty lasten kuolinilmoitusten sisällönanalyysillä.

Keskeisimpiä tutkimustuloksiani ovat lasten kuolinilmoitusten yleisyyden kasvun paikantaminen vuosien 1950 ja 2000 välille sekä kuolinilmoituksen konvention muuttuminen vanhempien epäonnen kuvaamisesta lapsen muistamiseen laajan tunneyhteisön korvaamattomana jäsenenä. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että lapsivainaja on saanut tasavertaisen aseman kuolinilmoituksissa aikuisiin vainajiin verrattuna, johtuen yksilöstatuksen laajentumisesta lapsiin.