Yksin kuolleet, yksinäisyydessä haudatut : hautaus vailla läheisiä länsimaisessa kuolemankulttuurissa
Tekijät
Päivämäärä
2008Pääsyrajoitukset
Aineistoon pääsyä on rajoitettu tekijänoikeussyistä. Aineisto on luettavissa Jyväskylän yliopiston kirjaston arkistotyöasemalta. Ks. https://kirjasto.jyu.fi/fi/tyoskentelytilat/laitteet-ja-tilat.
Tutkielmassa tarkastellaan yksinäisen vainajan hautausta hautausalan ammattilaisten puheen kautta ja osana länsimaista kuolemankulttuuria. Tutkielman ensimmäisessä osassa käsitellään kuolemaa ja hautausta yhteiskunnallisina ilmiöinä. Kirjallisuuden pohjalta kuvaillaan länsimaisen kuolemankulttuurin historiaa ja toisen maailmansodan jälkeisten yhteiskunnallisten muutosten vaikutusta nykyiseen kuolemankulttuuriin. Lisäksi tarkastellaan symbolien, rituaalien ja riittien merkitystä kuoleman käsittelyssä sekä yksilölle että yhteisölle ja luodaan katsaus muuttuviin symboleihin ja rituaaleihin. Ensimmäisen osan lopuksi esitellään vainajan käsittelyä ja hautausta koskevaa lainsäädäntöä. Tutkielman ensimmäinen osa luo metakehyksen tutkielman toiselle, empiiriselle, osalle. Tutkielman toisessa osassa tarkastellaan yksinäisen vainajan hautausta eteläsuomalaisessa kaupungissa. Tutkimuksen aineisto muodostuu yksinäisten vainajien hautauksia organisoivien ja toteuttavien ammattilaisten haastatteluista. Yksinäisen vainajan hautaus käsitteistetään Erving Goffmanin etu- ja takanäyttämön käsittein siten, että sen nähdään tapahtuvan takanäyttämöllä vailla näkyvää yleisöä, sen sijaan haastateltavat olettivat hautauksen näkymättömäksi yleisöksi vainajan itsensä, erityisesti vainajan seurakunnan jäsenenä. Goffmanin kehysanalyysia soveltaen haastatteluaineistosta konstruoidaan neljä kehystä; tekninen, taloudellinen, etäännyttävä ja inhimillinen, joista käsin haastateltavat puheessaan jäsentävät yksinäisten vainajien hautauksia. Kehysten kautta luodaan kuva hautausprosessista, ammattilaisten rooleista ja heidän hautaukselle antamistaan merkityksistä. Haastatteluaineistosta käy ilmi, että yksinäisten vainajien hautausrituaalit vaihtelevat vainajan omaisuuden ja seurakuntaan tai väestörekisteriin kuulumisen perusteella. Seurakuntien jäsenet siunataan ja haudataan kristillisin rituaalein, sen sijaan väestörekisteriin kuuluvien hautauksista rituaalit puuttuvat. Voidaan tulkita, ettei yhteiskunta tarvitse rituaaleja yksinäisen vainajan kuolemantapauksen käsittelemiseksi. Myös yhteiskunnan taloudelliset preferenssit vaikuttavat yksinäisten hautausrituaaleihin.
...
Muu nimeke
Hautaus vailla läheisiä länsimaisessa kuolemankulttuurissaMetadata
Näytä kaikki kuvailutiedotKokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [29740]
Lisenssi
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineistoja, joilla on samankaltainen nimeke tai asiasanat.
-
Rakkaudella kaivaten : tunteet ja niiden ilmaisu ruumissaarnoissa 1600-luvun lopun Lounais-Suomessa
Rekonen, Ronja (2023)Tutkielmani käsittelee Suomen lounaisosissa julkaistuja 1600-luvun lopun ruumissaarnoja ja niissä esiintyviä konstantiivisia ja performatiivisia tunteita. Ruumissaarnat koostuvat kirkollisesta saarnasta sekä vainajan ... -
Vanhaa suomenruotsalaista kuolemankulttuuria
Pajari, Ilona (Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry, 2014)Suomalaisen kuolemankulttuurin historiaa koskeva kirjallisuus on moninaista. On yleistajuisia laajempia esityksiä, kuten myös yksityiskohtaisempia akateemisia tutkimuksia. Kuolema päätyy ehkä helpommin maisteritasoisiin ... -
Kaikki erilaisia - kaikki yksilöitä : lapsivainajan aseman muutos suomalaisessa kuolinilmoituksessa vuosina 1910-2000
Seppänen, Antti (2015)Tutkielman tehtävänä on selvittää, kuinka lasten kuolinilmoittaminen on muuttunut Helsingin Sanomissa vuosien 1910–2000 välillä. Tutkielman varsinaiset tutkimuskysymykset on jaettu kahteen osaan. Miten lapsivainajan ... -
Kuolema työnä ja kuolematyö keskustelun aiheena
Pajari, Ilona (Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura, 2012)Hautausala on nykyisessä länsimaisessa kuolemankulttuurissa tarpeellinen yritystoiminnan muoto. Käytännössä vainajan kuljetus, hautajaisten järjestäminen ja eri tahojen kanssa toimiminen viranomaisista seurakuntaan tapahtuvat ... -
Suomalainen naisten surupukeutuminen 1890–1930-luvuilla : pukeutuminen kuolemankulttuurin ja sukupuolittuneisuuden ilmentäjänä
Rohde, Oona (2023)Taidehistorian maisterintutkielmassa tarkastellaan kuolemasuhteen muutoksia 1890-luvulta 1930-luvulle naisten surupukeutumisen ilmentämänä. Kuolemantutkimuksen piirissä katsotaan, että siirtymä kollektiivisesta yksityiseen ...
Ellei toisin mainittu, julkisesti saatavilla olevia JYX-metatietoja (poislukien tiivistelmät) saa vapaasti uudelleenkäyttää CC0-lisenssillä.