Vuorotteluvapaajärjestelmässä työntekijä voi työnantajan kanssa sopia jäävänsä 100–360 päiväksi vapaalle työstään ja sijaiseksi palkataan työtön työnhakija. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat vuorotteluvapaalla jo olleen vuorottelijan aikomuksiin pitää tulevaisuudessa uusi vapaa. Koska vuorottelun toistuvaa pitämistä on selvitetty vähän, on mukana suurehko määrä selittäviä muuttujia. Vuorotteluvapaan käyttöä yleisesti ennustavien henkilökohtaisten ja työtä koskevien taustamuuttujien avulla selvitetään, keskittyvätkö vuorottelun uusimisaikeet samoille ryhmille kuin vuorotteluvapaan pito yleensä. Vuorotteluvapaata koskevien näkemysten ja aiempaa vapaata koskevien tietojen avulla pyritään saamaan selville, miten jo pidetyn vapaan piirteet ja käyttötavat sekä vuorotteluvapaata koskevat näkemykset vaikuttavat uusimisaikeisiin. Ajankäyttötapojen kohdalla katsottiin vaikutuksia uusimisaikeisiin myös ikäluokittain ja sukupuolittain.
Käytetty aineisto on alun perin ker
ätty Jyväskylän yliopistossa tehtyä työministeriön rahoittamaa vuorotteluvapaan seurantatutkimusta varten. Aineisto koostuu kolmesta kyselystä, jotka tehtiin vuosina 1997 ja 2004. Vuoden 1997 kysely kohdistui parhaillaan vapaalla olleille, kun taas 2004 tehtiin kyselyt vuosina 1998 ja 2003 vuorotteluvapaalla olleille. Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointeja, keskiarvovertailuita sekä logistista regressioanalyysiä. Testit tehtiin erikseen vuosina 1997, 1998 ja 2003 vuorotteluvapaan pitäneille.
Vahvin uusimisaikeiden selittäjä oli ikä. Kaikkina vuosina uusimishalukkuus oli vähäisempää vanhemmissa ikäluokissa. Työnantajan vaihtuminen vapaan jälkeen laski vuorotteluhalukkuutta sekä 1998 että 2003. Muuten tulokset poikkesivat toisistaan eri vuosina. Kokemus siitä, että korvaustaso riitti elämiseen lisäsi 2003 vuorotelleilla uusimisaikeita. Lepoon sekä lastenhoitoon ja muuhun kodinhoitoon käytetty aika lisäsi uusimisaikeita vuonna 1997 vuorotelleiden keskuudessa, kun taas hoivatyöhön käytetty vuorotteluaika vähensi uusimisaikeita vuonna 1998 vuorotelleilla. Vuosittaisten erojen arveltiin johtuvan vuorottelusta kuluneesta ajasta. Myös koettu kiire ja haluttomuus palata entiseen työhön (2003) sekä heikot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja yksityisellä sektorilla työskenteleminen (1998) näyttävät jossain määrin vähentävän uusimisaikeita. Myös työttömäksi jäämisen havaittiin vanhimmalla ikäryhmällä (1998) vähentävän uusimishalukkuutta. Vaikka eri vuosien tuloksissa oli suuria eroja, näyttävät ikä, ajankäyttötarpeet, työhyvinvointi, korvaustason riittäväksi kokeminen, työnantajasektori sekä työelämässä tapahtuneet muutokset selittävän vahvimmin vuorottelun uusimishalukkuutta.
...
