Vapaa-ajan virkistävä voima : nuorten käsityksiä vapaa-ajasta ja koulusta 90-luvun Jyväskylässä

Abstract

Tämä pro gradu-tutkimus oli osa laajempaa projektia, jossa kartoitettiin jyväskyläläisten lu-kiolaisnuorten arkielämän eri puolia. Nuorten vapaa-aika ja koulun arki olivat tämän tutki-muksen mielenkiinnon kohteina. Vapaa-aikaa lähestyttiin nuorten harrastusten, kavereiden ja arjen arvostusten ja asenteiden kautta. Koulun arkea valotettiin tutustumalla koulun arkipäivän rutiineihin sekä nuorten omiin käsityksiin koulusta. Tutkimus tehtiin Jyväskylän Lyseon kevään -94 lukion kakkosluokkalaisilla, joita tutkimushetkellä oli 152. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin sekä pienellä alkukartoituskyselyllä. Kyselyn yhteydessä halukkaat nuoret ilmoittautuivat haastateltaviksi. Tätä tutkimusta varten tehtiin 17 teemahaastattelua. Vapaa-aika oli nuorille vastapainoa raskaalle koulutyölle. Vapaa-ajalla harrastettiin, oltiin kavereiden kanssa ja kehitettiin itseä. Myös perinteisestä koulun päätehtävästä oppimisesta osa on siirtynyt vapaa-ajalle. Nuoret oppivat harrastuksistaan, kavereiltaan, työssä ja eri medioiden kautta asioita jo paljon ennen kuin koulu ehtii niitä esittelemään. Harrastamisessa havaittiin erilaista orientaatiota sen mukaan, mikä harrastamisessa oli tärkeää. Tärkeää saattoi olla itse tekeminen, tekemisen kohde tai tekemisestä saatava muu hyöty. Harrastuneisuuden mukaan haastatteluaineiston nuoret tyypiteltiin kuuteen ryhmään. Neljä ensimmäistä ryhmää pitkänlinjan harrastajat, elämäntapaharrastajat, kuntoilijat ja perinnetytöt koostuivat nuorista, joilla oli säännöllisiä harrastuksia. Kaksi viimeistä ryhmää osallistujat ja oleskelijat koostuivat nuorista, joilla ei ollut säännöllisiä harrastuksia. Nuorten elämän painopiste oli selvästi vapaa-ajan puolella. Kavereiden tärkeä merkitys tuli ilmi tutkimuksessa niin vapaa-ajalla ja koulussakin. Kouluun nuoret suhtautuivat varsin ristiriitaisesti. He tiedostivat koulun ja koulutuksen tärkeyden tulevaisuuden kannalta, mutta motivoituminen jokapäiväiseen koulutyöhön ja sen rutiineihin oli monille vaikeaa. Useimmilla nuorilla ei ollut selkeää kuvaa siitä, miksi he olivat lukiossa. Tämän takia itselle epäolennaisten asioiden pänttääminen ei tuntunutkaan kovin mielekkäältä. Eri asteisia opiskeluun liittyviä motivaatio-ongelmia olikin useilla nuorilla. Tähän ristiriitaiseen tilanteeseen nuoret olivat kehittäneet erilaisia selviytymisstrategioita. Nuoret asettivat opiskelulleen tavoitetason, johon he pyrkivät mahdollisimman vähällä työllä. Nuorten erilaisia suhtautumistapoja opiskeluun ja koulunkäyntiin löydettiin tutkimusaineistosta kolme. Opiskeluorientaatiot nimettiin tyypitellen tiedonkerääjiksi, suorittajiksi ja tympääntyneiksi. Suhtautuminen opiskeluun saattoi vaihdella esimerkiksi eri ulkoisista tekijöistä (kellonaika, oppiaine tai opettaja) johtuen ja useilla nuorilla olikin piirteitä eri orientaatioista.