Erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalinen osallisuus päiväkodin vertaisryhmässä

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää millä tavoin erityistä tukea tarvitsevan lapsen sosiaalinen osallisuus toteutui päiväkodin vertaisryhmässä. Sosiaalista osallisuutta selvitettiin kuvailemalla lapsen vuorovaikutusta vertaisten kanssa, vertaissuhteita, sosiaalista asemaa lapsiryhmässä sekä lapsen omia kokemuksia. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimuskohteena oli yksi esikouluikäinen kielen kehitykseen erityistä tukea saava lapsi. Tutkimus toteutettiin havainnoimalla lapsen vuorovaikutusta ja leikkiä vertaisten kanssa päiväkodin lapsiryhmässä sekä haastattelemalla lasta. Aineisto analysoitiin Kosterin ym. (2009) sosiaalisen osallisuuden mallia hyödyntäen neljään luokkaan, joita olivat: vuorovaikutus vertaisryhmässä, vertaissuhteet, sosiaalinen asema vertaisryhmässä sekä lapsen oma kokemus. Tutkimustulosten perusteella erityistä tukea saavan lapsen sosiaalinen osallisuus toteutui hyvin, sillä hän pääsi mukaan vertaisryhmän toimintaan, hänellä oli ryhmässä kavereita, hän tuli hyväksytyksi lapsiryhmässä, ja hän koki tulleensa hyväksytyksi ryhmässä. Lapsesta muodostui kuva aktiivisena sosiaalisena toimijana vertaisryhmässä. Lapsi koki vertaissuhteissaan myös kielteistä vallankäyttöä ja koki tulleensa joskus kiusatuksi, mikä heikensi sosiaalista osallisuutta. Tulosten perusteella kasvattajien on syytä havainnoida erityistä tukea tarvitsevan lapsen leikkiä vertaisten kanssa ja kuulla lasten omia kokemuksia. Vertaissuhteissa tapahtuvaan kielteiseen vallankäyttöön ja kiusaamiseen on syytä kiinnittää huomiota, ja puuttua riittävän ajoissa mahdollisiin pulmiin.