Delfiinejä ja delfinaariota koskevat diskurssit ja representaatiot Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa 15.9.2014

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään diskurssintutkimusta ja retorista diskurssianalyysia hyödyntäen, miten delfiinejä ja delfinaariota representoidaan, sekä millaisia näitä koskevia diskursseja Tampereen kaupunginvaltuuston 15.9.2014 käydystä kokouksesta voi löytää. Kokouksessa käsiteltiin aloitetta, jossa ehdotettiin selvitystä Särkänniemen delfinaarion tulevaisuudesta ja hallitusta alasajosta. Särkänniemen delfinaario on aiheena ajankohtainen, siitä on uutisoitu ja keskusteltu viime aikoina paljon. Eläimiä koskeva tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti ja eläinten oikeudet tulevat yhä tärkeämmiksi.

Diskurssintutkimuksessa ajatus on, että kielelliset merkitykset ovat kontekstisidonnaisia ja syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa: kielenkäyttäjällä on lähes rajaton määrä mahdollisuuksia valita, miten ja millaista kieltä hän missäkin tilanteessa käyttää. Representaation käsitteen avulla voidaan tarkastella sitä, millä tavoin todellisuutta kuvataan (Pietikäinen & Mäntynen 2009: 12–17, 55–57). Retorisessa diskurssianalyysissa tarkastelun kohteena ovat kielelliset prosessit siitä näkökulmasta, miten todellisuuden versiot pyritään saamaan kannatettaviksi, vakuuttaviksi ja kuinka keskustelukumppanit tai kuulijat saadaan sitoutettua niihin (Jokinen 1999a: 127, ks. myös Potter 1996).

Erittelen kirjoitettuun muotoon litteroimastani valtuustonkokouksen videotallenteesta erilaisia delfiinejä ja delfinaariota koskevia representaatioita ja diskursseja niissä käytettyjen sanavalintojen ja retoristen keinojen (konsensus, tosiasiapuhe, kategorisointi, kvantifiointi, metaforat ja ääri-ilmaisut) avulla.

Delfiinejä koskevissa representaatioissa toistuu näkemys, että delfiini on älykäs ja itsestään tietoinen eläin. Särkänniemen delfiinit nähdään inhimillistettyinä yksilöinä, "meidän delfiineinä". Aloitteen vastustajat kokevat, että delfiini on onnellinen ja viihtyy delfinaariossa. Kannattajat taas ajattelevat delfiinin olevan jonkinlainen vanki, jolla ei ole itsemääräämisoikeutta. Delfinaario nähdään joko delfiinien "kotina" tai "vankilana". Lisäksi delfinaario on hyvin hoidettu laitos ja talouden kannalta arvokas turistinähtävyys. Delfinaariota verrataan myös sirkukseen.

Delfiinejä koskevasta keskustelusta voi löytää kaksi päädiskurssia: aloitteen kannattajien eettinen eläinsuojeludiskurssi sekä aloitteen vastustajien talousdiskurssi. Päädiskurssien tueksi voi löytää aladiskursseja, joita ovat kannattajien eläinsuojeludiskurssia tukeva aika-ajatteludiskurssi sekä talousdiskurssia tukevat tai siihen sisältyvät vastustajien oma eläinsuojeludiskurssi, vähättelydiskurssi, motiivien kyseenalaistamisdiskurssi ja Särkänniemi asiantuntijana -diskurssi.

Löytyneissä diskursseissa käytetään monipuolisesti erilaisia retorisia keinoja. Diskurssit eivät kuitenkaan ole itsenäisiä tai toisistaan riippumattomia yksiköitä, vaan niihin integroituu elementtejä toisista diskursseista (Fairclough 1992: 97). Olisi kiinnostavaa tutkia valtuustonkokousta lisää esimerkiksi eritellen sen retoriikkaa tai osallistujien argumentaatiota, puhetapoja ja identiteettejä tarkemmin.