Kulttuuriperintö kulttuuripoliittisissa visioissa : etnologinen tutkimus kulttuuriperinnöstä ministeriöiden poliittisissa teksteissä

Abstract

Pro gradu- tutkielmassani tarkastelen kulttuuriperinnön roolia 2000-luvun kulttuuriperintöä koskevissa poliittisissa strategioissa. Tutkielma on aineistolähtöinen analyysi ministeriöiden suunnitteluteksteistä, joissa visioidaan kulttuuripolitiikan suuntaviivoja ja tulevaisuutta. Tutkimuksen keskeisin käsite on kulttuuriperintö, jonka monitasoista merkitystä käytän tutkimukseni lähtökohtana. Lisäksi tukeudun kulttuuriperintöpolitiikkaa ja kulttuuriperinnön ja vallan yhteyksiä selittäviin teorioihin. Tutkimukseni taustalla on nykyinen kulttuuripoliittinen tilanne, jossa kulttuurin ja talouden tiivis yhteys on muuttanut kulttuuripolitiikan kieltä ja kulttuurille annettua roolia yhteiskunnassa. Sovellan Hilkka Summan (1989) suunnittelutekstien määritelmää, jonka mukaan suunnittelutekstit ovat hallinnon työkalu ja niiden avulla tuotetaan poliittista todellisuutta. Tutkielmani pyrkii hahmottamaan kulttuuriperinnölle teksteissä tuotettua roolia ja merkitystä tulevaisuuden visioissa. Tutkielman metodologinen kehys lähestyy kieltä aktiivisena ja todellisuutta rakentavana tutkimuskohteena. Analyysissäni tulkitsen tekstejä kriittisen lähiluvun avulla. Aineiston analyysi osoittaa, että kulttuuriperintö on strategioissa politiikan kohde ja väline. Nykyisessä kulttuuripoliittisessa asetelmassa kulttuuriperintö on osa kulttuuriteollisuutta ja sen avulla pyritään tuottamaan taloudellisia vaikutuksia. Kulttuuriperintö on visioissa 2000- luvun kansallisretoriikan ja sivistyksen voimavara ja lähde. Teksteillä tuotetaan kulttuuriperintöpoliittisia visioita kestävästä ja ihmislähtöisestä kulttuuriperintöhallinnosta, jonka avulla tulkintani mukaan puretaan auktorisoitua kulttuuriperintödiskurssia ja pyritään hallinnoimaan kulttuuriperintöä kansalaislähtöisesti. Kulttuuriperintöinstituutioille teksteillä tuotetaan muutospainetta toimia taloudellisesti tuottavina, digitaalisia palveluita hyödyntävinä kulttuuriteollisuuden toimijoina. Tutkimukseni osoittaa, että kulttuuriperinnöllä on keskeinen rooli valtiollisen kulttuuripolitiikan tuottamissa visioissa. Käsitteen merkityksiä tuotetaan suunnitteluteksteissä laajempia politiikan teemoja heijastellen.