Työurat työmarkkinoiden murroksessa : työuran vakauden yksilökohtaiset taustamekanismit vuoden 1959 syntymäkohortilla

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia ensisijaisesti yksilöön liittyviä tekijöitä, jotka johtavat työllisyyden ja työttömyyden suhteen erilaisiin työuriin. Tutkimuksessa tarkastellaan työuran vakautta, jolla kuvataan yksilön työllisyyden osuutta tietyn ajanjakson kokonaisajasta. Tutkimuksessa työurien muodostumisen taustamekanismeja selvitetään muuttuvien työmarkkinoiden näkökulmasta, jossa huomioidaan näkemykset palkkatyön merkityksen muutoksesta, työn prekarisaatiosta ja työmarkkinoiden polarisoitumisesta.

Tutkimuksen aineistona on kolme elämäntilannekyselyä Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksesta, jossa vuodesta 1968 lähtien on seurattu samoja henkilöitä kansakoulun alaluokilta aina näihin päiviin saakka. Kyselyiden perusteella tarkastellaan tutkimusjoukon työmarkkinatiloja yli 20 vuoden ajanjakson ajalta ikävuosien 28–49 välillä. Keskeisiä tutkimusaineiston analyysimenetelmiä ovat χ2-riippumattomuustestit ja moniluokitteluanalyysi (MCA). Menetelmien avulla selvitetään tekijöitä, jotka ovat yhteydessä tutkittavien työttömyyteen valikoitumiseen ja työllisyyskertymiin.

Tutkimuksen tulosten perusteella tutkimusjoukon työurat ovat pääosin hyvin vakaita ja vain harvat ovat kokeneet pitkäaikaista työttömyyttä. Keskeisimmiksi työttömyyden ja työurien vakauden taustamekanismeiksi osoittautuivat sukupuoli, terveydentila ja perhemalli. Miesten työurat ovat naisia vakaampia, vaikka muut yksilöön liittyvä tekijät ovat keskimäärin naisilla työllisyyden kannalta edullisempia. Terveydentila on työllisyyden kannalta sitä merkittävämpi tekijä, mitä pidemmälle työuralla edetään. Heikoksi koettu terveydentila ja epävakaa työura ovat yhteydessä toisiinsa. Perhemalleista erityisesti yksin asuminen ennakoi työttömyyteen valikoitumista ja työttömyyden pitkittymistä.

Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että tutkimusjoukkoon kuuluvien yksilöiden välillä on työmarkkinoilla menestymisen kannalta hyvin merkityksellisiä eroja. Yksilöllisten taustamekanismien vaikutus näyttää tulosten perusteella olevan voimakkaasti kontekstisidonnainen. Työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset määrittävät, millä tavoin ja kuinka voimakkaasti yksilötekijät ovat yhteydessä työurien vakauteen.