Alakouluikäisten itsearvioinnin pysyvyys ja tarkkuus

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan alakouluikäisten 1) matematiikan, lukemisen, tehtävissä ponnistelemisen, keskittymisen sekä oppimiseen liittyvien tunteiden itsearvioinnin pysyvyyttä testi-uusintatesti -reliabiliteetin avulla ja 2) matematiikan ja lukemisen taitojen itsearvioinnin tarkkuutta. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin Minä- pystyvyys ja oppimisvaikeusinterventiot -hanketta, johon osallistui 1344 oppilasta Keski-Suomesta ja Mikkelistä vuosina 2013–2015. Tutkimuksessa oppilasryhmät vastasivat kyselylomakkeisiin koulutettujen testaajien johdolla kahtena eri ajankohtana. Tutkimustulokset osoittivat testi-uusintatesti -reliabiliteetin olevan korkea matematiikan, lukemisen, tehtävissä ponnistelemisen, keskittymisen ja oppimiseen liittyvien tunteiden itsearvioinneissa. Matematiikan ja lukemisen taitojen sekä oppimiseen liittyvien tunteiden osalla tyttöjen itsearviot olivat pysyvämpiä kuin pojilla. Lisäksi vanhemmat oppilaat kykenivät arvioimaan minäpystyvyyttään ja taitojaan nuorempia oppilaita pysyvämmin kahdella eri mittauskerralla, vaikkakin tuloksissa oli poikkeavuutta siinä, missä iässä tilastolliset erot syntyivät. Toisaalta matematiikan ja lukemisen itsearvioinnin tarkkuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tyttöjen ja poikien eikä eri luokkatasojen välillä. Tutkimustulosten perusteella itsearvioitavalla asialla on vaikutusta itsearvioinnin pysyvyyteen. Lisäksi itsearvioinnin tarkkuuden tulokset osoittavat sen, ettei 2.–5.-luokkalaisen sukupuolella eikä luokkatasolla ole merkitystä itsearvioinnin ja suoriutumisen väliseen yhteyteen. Tämän vuoksi itsearviointia on perusteltua käyttää jo alakoulussa.