Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lähiluvun keinoin, millaisia naisruumiinkokemuksia Saila Susiluodon Siivekkäät ja Hännäkkäät (2001) ja Sirpa Kyyrösen Naispatsaita (2010)-runokokoelmista on luettavissa. Molemmissa teoksissa naisruumiinkokemuksia tuodaan esille myyttejä ja satuja uudelleenkirjoittamalla. Myyttien ja satujen uudelleenkirjoitukset puolestaan haastavat lukijan mukaan eettiseen dialogiin runoissa esitetyn ruumistematiikan kanssa tarjoamalla kulttuurisia mallikertomuksia epäileviä, kyseenalaistavia tai vastustavia lukija-asemia.
Tutkielmani rakentuu johdantoluvusta, kirjallisuustieteellisestä artikkelista ja artikkelikäsikirjoituksen pohjalta laaditusta englanninkielisestä esitelmästä. Johdantoluvussa esittelen työni konteksteja, kokoan keskeisimpiä tutkimustuloksia sekä
erittelen tutkimusprosessia. Artikkelissa kysyn, millaisia naisruumiinkokemuksia runojen uudelleenkirjoituksista on luettavissa ja kuinka nuo uudelleenkirjoitukset haastavat lukijan eettiseen lukem
iseen. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän myyttien uudelleenkirjoituksia käsittelevää tutkimusta, feministisen tutkimuksen ruumisteoretisointeja ja lukijuuteen fokusoitunutta kirjallisuustieteellistä tutkimusta. Artikkelikäsikirjoituksen pohjalta laaditun esitelmän olen pitänyt 1.7.2014 Jyväskylän yliopiston järjestämässä kansainvälisessä Intersections and Transitions: Studies on Sexual Violence and Beyond -tutkimussymposiumissa; tutkielmaani olen sisällyttänyt esityksessä käytetyt power point -diat.
Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemissani runoissa myyttisten tarinoiden uudelleenkirjoitusten avulla puretaan äitiyteen,ruumiin seksualisointiin ja materiaalisuuteen kytkeytyviä kysymyksiä. Runojen esittämissä naisruumiinkokemuksissa kietoutuvat yhteen yksityiset eletyn ruumiin kokemukset ja yhteiskunnallisissa diskursseissa esitetyt ruumiit. Kokoelmista on tulkittavissa esimerkiksi subjektiivisia ja omaehtoisia seksuaalisen ruumiin kokemuksia, joissa pyritään irrottautumaan naisruumista rajoittavista normeista. Toisaalta omaehtoisten ruumiinkokemusten takaa on luettavissa yhteiskunnallisia ruumisdiskursseja, joissa naisruumis kuvataan muun muassa uusintavana äitiruumiina ja kauneusihanteita toteuttavana muokattavana materiaalina. Omaehtoisten ruumiinkokemusten rinnalle asettuvatkin abjektikokemukset, joissa runojen naisäänet
kokevat yhteiskunnalliset ruumisdiskurssit sisäistäneenä omat ruumiinsa luotaantyöntävinä. Tutkimuksessani liitän myyttejä purkavat uudelleenkirjoitukset eettisen lukemisen käsitteeseen: historiallisten ja nykyisten ruumisdiskurssien kanssa keskustelevat uudelleenkirjoitukset tarjoavat lukijalle positioita, joissa myyttisiä puhe- ja ajattelutapoja vastustava,toisten kokemuksia kuuntelemaan pyrkivä, eettinen uudelleenlukeminen mahdollistuu.
...
