Suden hetket – toiseus, muodonmuutos ja ei-inhimillinen toimijuus ihmissusitarinoiden uudelleenkirjoituksissa (Rotko, Alasalmi, Kettu)

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa käsittelen kolmea kotimaista nykyromaania, jotka uudelleenkirjoittavat Aino Kallaksen klassikkoromaanin Sudenmorsian (1928) tarinaa. Tuula Rotkon Susi ja surupukuinen nainen (1998), Päivi Alasalmen Metsäläiset (2000) ja Katja Ketun Rose on poissa (2018) toistavat kukin tavallaan Kallaksen myyttisiin mittoihin yltävää ihmissusinarratiivia, tuoden sen jälleen uuteen aikakauteen. Vuosituhannen vaihteeseen ja alkupuoliskolle sijoittuvissa romaaneissa ei ole kyse ainoastaan feministisestä symboliikasta, vaan laajemmin ihmisen ja eläimen sekä kulttuurin ja luonnon kategorioita kyseenalaistavasta, posthumanistisesta tematiikasta. Sukupuolieroa ja ei-inhimillisen luonnon merkityksiä samanaikaisesti alleviivaavina Rotkon, Alasalmen ja Ketun romaaneja voi luonnehtia ekofeministiseksi kirjallisuudeksi. Luen aineistojani ekofeministisessä ja posthumanistisessa kehyksessä toiseuden ja toiseuttamisen näkökulmista. Analyysiosassa käytän diffraktiivista metodia eli luen tekstejä ihmiskeskeisen todellisuuskuvan häiriöitä kartoittaen. Tarkastelun keskiössä on kaikissa teoksissa esiintyvä ihmissusiaihelma, joka diffraktiivisen luennan kautta kehittyy teosrajat ylittäväksi ekofeministiseksi motiiviksi. Samalla suden toimijuus näyttäytyy ihmiskeskeisen luennan häiriönä, joka tuo esiin niitä ristiriitaisia ja osin mielettömiäkin haluja ja toiveita, joita inhimillinen lukija huomamattaan tuo tekstiin. Tutkielma koostuu kahdesta osasta: käsillä olevasta taustoitusosasta sekä erillisestä artikkelikäsikirjoituksesta. Taustoitusosassa pyrin sijoittamaan aineistoni laajempaan susi- ja ihmissusitarinoiden kontekstiin sekä avaamaan sitä, miten tarinat kutsuvat lukijaa ekofeministiseen ja posthumanistiseen luentaan. Lisäksi avaan suden diskursiivista ja materiaalista olemusta sekä niitä teoreettisia ja metodologisia näkökulmia, joilla aineistoni toiseuksia – inhimillisiä ja ei-inhimillisiä – voi lähestyä. Varsinainen analyysi painottuu artikkelikäsikirjoitukseen. Tutkimukseni on tärkeä paitsi toiseutettujen ihmisten myös luonnon ja muiden eläinlajien kannalta: se osallistuu kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen ohella myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota käymme ihmisten ja toisten lajien paikoista ja kohtaamisista.