Lajianalyysini tarkoituksena on kuvailla lajin kehittymistä sen varhaishistorian alkuvaiheista tämän päivän harrastetuimpaan kamppailulajiin ja kertoa, mitkä ovat lajin ominaispiirteet ja fyysiset, psyykkiset, teknis-taktiset ja biomekaaniset vaatimukset. Olympiatyylin nyrkkeilyn säännöt ovat vaihdelleet viimeisen kahdenkymmenen viiden vuoden aikana useaan kertaan sekä arvostelukäytännön että erämäärien ja erän keston suhteen. Tavoitteena on ollut parantaa lajin turvallisuutta ja saada luotettavampia ottelutuloksia. Esitän myös johtavien nyrkkeilymaiden yhden vuoden valmennussuunnitelmien ohjelmointimalleja sekä valmennettavani valmennuksen ohjelmointia kahden eri harjoittelukauden aikana.
Nyrkkeilyn alkuvaiheet. Nyrkkeily kuuluu vanhimpiin urheilumuotoihin ja sillä on vuosituhansien perinteet, koska nyrkein käydyistä kamppailuista löytyy tutkittua tietoa jo tuhansien vuosien takaa ennen ajanlaskumme alkua. Kamppailuiden varhaishistorian urheilullisuutta ei voi verrata tiedettävästi
tämän päivän nyrkkeilyotteluihin, mutta kilpailumuotona lajia on kuitenkin harrastettu tuhansia vuosia. Nykyaikaisen nyrkkeilyn juuret ovat lähtöisin 1600 - luvun lopulla Englannista, josta laji levisi muualle Eurooppaan ja aina Amerikan mantereelle asti 1700 - luvun lopulla. Suomeen nyrkkeilyinnostus levisi pääasiallisesti 1900 - luvun alkupuolella.
Fyysiset ja psyykkiset vaatimukset. Nyrkkeily on taitoa vaativa nopeuteen perustuva nopeuskestävyyslaji, jossa nopeuskestävyydellä on suurin merkitys. Lajianalyysin perusteella taidon ja fyysisten ominaisuuksien osuus nyrkkeilyssä on seuraava: taito 42 %, nopeus 25 %, kestävyys 20 %, voima 13 % = 100 %. Anaerobisella suorituskyvyllä on merkittävä osuus nyrkkeilyottelussa ja energian lähteinä toimivat ATP, KP ja glykogeeni. Nyrkkeilyottelu on keskimäärin 70 - 80 % anaerobista ja 20 - 30 % aerobista. Nyrkkeilyottelu on voimakas kilpailutilanne aiheuttaen nyrkkeilijälle stressiä ja hänen kykynsä suhtautua kilpailun muodostamaan stressiin määrää hänen psykofyysisiä reaktioitaan joko positiivisella tai negatiivisella tavalla. Nyrkkeilijän tahto-ominaisuuksilla on erittäin suuri merkitys suoritusten onnistumisessa ja ottelun voittamisen kannalta. Vahva voitontahto ilmenee periksi antamattomuutena, loppuun asti yrittämisenä, hallittuna riskien ottamisena ja luovuutena ottelun eri tilanteissa.
Teknis-taktiset vaatimukset. Taito-ominaisuuksilla on suurin merkitys sekä ottelun kulun, että voittamisen kannalta. Eri ottelutaktiikoiden toteuttaminen edellyttää nyrkkeilytekniikan eri osa-alueiden hallintaa ja molempia taitoja on harjoiteltava rinta rinnan. Fyysisten ominaisuuksien merkitys kasvaa sitä enemmän, mitä korkeammalla tasolla nyrkkeilijä ottelee. Taktisia tapoja otella ovat esimerkiksi puolustus-, hyökkäävä- ja universaalinyrkkeily.
Valmentaja- ja tuomarikoulutus. Sekä kansallinen että AIBA:n tähdittämä kansainvälinen valmentajakoulutus on jaettu tasoille 1 - 3, niin että 1- tason koulutus tähtää seuratasolla aloittelijoiden ja juniori-ikäisten valmennukseen, 2- taso kohdistuu kokeneiden nyrkkeilijöiden valmentautumiseen ja 3 -tason valmentajakoulutus kansainvälisellä tasolla kilpailevien valmentautumiseen. AIBA:n arvokilpailuihin saavat osallistua vain kolmen tähden valmentajat. Kansallinen tuomarikoulutus on jaettu II - I- tasoon ja kansainvälinen tuomarikoulutus on tähditetty myös 1 - 3 tasolle.
...
