Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuva verkkointerventio unettomuuden hoitoon : lyhyen verkkointervention vaikuttavuus unettomuuteen sekä asiakkaiden kokemuksia interventiosta

Abstract

Unettomuus on hyvin yleinen vaiva, joka voi pitkittyessään altistaa yksilön lukuisille mielenterveyden ja toiminnan häiriöille. Unettomuuden yleisyydestä ja vakavuudesta huolimatta hoitoa vaativat unihäiriöt jäävät usein perusterveydenhuollossa huomaamatta. Tämä on ongelmallista, sillä pitkittyessään unettomuus on vakava rasite niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Uniongelmien yleisyyden sekä perusterveydenhuollon rajallisten resurssien vuoksi olisikin tärkeää kehittää kustannustehokkaita sekä helposti tavoitettavissa olevia hoitomuotoja uniongelmiin, jotta mahdollisimman monet apua tarvitsevat voisivat saada hoitoa. Verkkopohjaisia interventioita on tutkittu paljon, ja tutkimustulokset eri mielenterveydenhäiriöiden hoidossa ovat olleet lupaavia. Niinpä yksi tarjolla oleva tehokas vaihtoehto myös unettomuuden hoitoon voisi olla verkkopohjaiset interventiot. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvan kuuden viikon mittaisen itsenäisen verkkointervention vaikuttavuutta unettomuuteen sekä uneen liittyviin haitallisiin uskomuksiin ja asenteisiin. Lisäksi tutkimuksen mielenkiinnonkohteena oli, kuinka unihäiriöistä kärsivät henkilöt hyväksyvät ja kokevat itsenäisesti suoritettavan verkkomuotoisen hoito-ohjelman. Tutkimusaineisto koostui 86 itsensä unihäiriöiseksi kokevasta 23-79-vuotiaasta henkilöstä. Tutkimushenkilöt satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmään, joiden hoidot toteutettiin eri ajanjaksoina. Tässä tutkimuksessa koeryhmä toimi hoitoa saaneena ryhmänä ja kontrolliryhmä hoitoa odottavana ryhmänä, jotta hoidon vaikuttavuutta pystyttiin arvioimaan. Asiakkaiden kokemuksia hoito-ohjelmasta sekä hoito-ohjelman hyväksyttävyyttä tarkasteltiin koeryhmän (n=43) asiakkaiden osalta. Hoidon vaikuttavuutta mitattiin uni- ja mielialahäiriöitä mittaavien oiremittarien sekä psyykkistä hyvinvointia mittaavien prosessimittareiden avulla. Koehenkilöiden kokemuksia verkkointerventiosta tarkasteltiin loppuhaastattelun sekä itsearviointilomakkeen avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asiakkaat ottivat verkkointervention hyvin vastaan ja olivat valmiita suosittelemaan sitä myös muille unettomuudesta kärsiville. Lisäksi asiakkaiden kokemukset hoito-ohjelmasta olivat pääosin myönteisiä. Tulokset antavat myös viitteitä hoito-ohjelman vaikuttavuudesta unihäiriöihin. Jotta hoidon vaikuttavuudesta voidaan saada vielä enemmän tietoa, hoidon tulosten seurantaa on jatkettava. Jatkossa olisi myös tärkeää selvittää tarkemmin, keille verkkopohjaiset interventiot sopivat parhaiten, jotta verkkohoitoja voitaisiin tarjota heille esimerkiksi perusterveydenhuollossa.

Insomnia is a very common disorder, which can cause several different mental and operational issues, if prolonged. In spite of the fact that insomnia is both a common and a serious sleeping disorder, it is often not diagnosed within basic health care. This is problematic, since when prolonged, insomnia is a serious issue for both the individual in question and to the society in general. Because sleep disorders are common and the resources of the basic health care are somewhat limited, it is important to develop both cost-effective and easily available methods to treat sleeping disorders so that as many as possible of the ones needing help would get treatment. Web-based interventions have been researched a lot and the reports concerning treatment for different mental disorders have been promising. Therefore, one of the available treatments also for insomnia could be web-based interventions. The purpose of this thesis was to determine the impact of a six-week independent web-based intervention based on Acceptance and Commitment Therapy on insomnia and dysfunctional beliefs and attitudes about sleep. In addition, one of the interests was to investigate how people suffering from insomnia approve and feel about the independent web-based treatment program. The target groups consisted of 86 people between ages 23 and 79 who felt that they had a sleeping disorder. The group was randomly divided into a test group and a control group, and both groups received treatment at different times. In this thesis, the test group acted as the treated group and the control group as a group waiting to be treated so that we could evaluate the impact of the treatment. The experiences of the treatment and whether it was approved or not were determined for the test group (n=43). The impact of the treatment was measured by means of measures developed for sleeping and mental symptoms as well as process measures for mental well-being. The test group experiences were investigated on the basis of the interviews after the treatment period as on the basis of self-assessment forms. The main results of the test were that the web-based intervention was well-received and the test group would recommend the treatment also for other people suffering from insomnia. Furthermore, experiences regarding the treatment program were mainly positive. The results also give some information about how this treatment program would impact sleeping disorders in general. In order to gain further information on this impact, it is imperative to continue to follow up on the results of the treatment also in the future. It would also be very important to determine who would be best suited for web-based interventions. These people should be offered web-based treatment programs already within basic health care.