Asiakas arvioijana terveydenhuollossa : potilaiden arvioinnit kirjallisista potilasohjeista

Abstract

Potilasohjeet ovat tärkeä osa potilasohjausta. Tutkimusnäyttö osoittaa, että potilaiden osallistuminen ohjausmateriaalien suunnitteluun ja arviointiin lisää potilaiden tyytyväisyyttä ja sitoutumista omaan hoitoonsa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaiseksi potilaat arvioivat saamansa potilasohjeet Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin arviointiin kehitetyn mittarin luotettavuutta. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kyselynä lonkan ja polven tekonivelleikkaukseen sekä ortopediseen päiväkirurgiseen toimenpiteeseen osallistuvilla potilailla (N= 334). Potilaita pyydettiin arvioimaan saamiaan kirjallisia potilasohjeita tutkimuksessa kehitetyn mittarin avulla, joka sisälsi 15 suljettua Likert-asteikollista (1-4) väittämää sekä kaksi avointa kysymystä. Aineiston analyysimenetelminä olivat ristiintaulukointi, χ2-testi, faktorianalyysi, Studentin t-testi, yksisuuntainen varianssianalyysi sekä binäärinen logistinen regressioanalyysi. Lisäksi avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Arviointimittarin luotettavuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Tutkimus osoitti, että potilaat arvioivat potilasohjeiden olevan pääsääntöisesti hyviä sisällöltään (ka 3,50, Cronbachin alfa 0,75) ulkoasultaan (ka 3,55, Cronbachin alfa 0,57) sekä hyödyllisyydeltään (ka 3,81, Cronbachin alfa 0,82). Kaikkien väittämien osalta vastauksien keskiarvo oli 3,61 ja Cronbachin alfa-kerroin oli 0,81. Miehet suhtautuivat kriittisemmin ohjeiden ulkoasuun kuin naiset (p=0,005). Iältään alle 55-vuotiaat olivat kriittisimpiä ohjeiden ulkoasuun (p= <0,001) sekä sisältöön (p=0,035) suhteessa muihin ikäryhmiin. 66 vuotta täyttäneet naiset olivat selkeästi tyytyväisempiä ohjeisiin nuorempiin naisiin verrattuna (p= <0,001). Potilaat ilmoittivat ohjeiden olevan selkeitä, informatiivisia sekä edistävän leikkauksesta toipumista. Potilaiden mukaan ohjeissa ei kuitenkaan mainittu mahdollisia ongelmatilanteita tai kotona eteen tulevia arjen hankaluuksia. Myöskään erityisryhmiä, kuten muistisairaita, ei ohjeissa huomioitu. Potilaat tarvitsevat kirjallisia ohjeita omatoimiseen itsehoitoon ja kuntoutumiseen. Tutkimustulosten perusteella voitiin päätellä, että hoitohenkilöstön tulee räätälöidä ohjauksen ja materiaalien sisällöt potilaan tarpeiden mukaan sekä arvioida potilaan kykyä omaksua ja hyödyntää saamiaan ohjeita. Arviointimittarin luotettavuudesta potilaskäytössä saatiin alustavaa näyttöä tässä tutkimuksessa. Kuitenkin mittarin testaaminen suuremmalla aineistolla ja eri potilasryhmillä antaisi lisäinformaatiota mittarin validiteetista. Tämän tutkimuksen perusteella voitiin myös päätellä, että potilailla on halua osallistua ohjeiden kehittämistyöhön. Potilaiden osallistuminen arvioijana ohjeiden suunnitteluun antaa arvokasta tietoa siitä, millaisia asioita potilas pitää tärkeänä mutta joita hän ei välttämättä suullisen ohjauksen aikana osaa tai muista kysyä.

Written health information is an integral part of patient education in health care. Furthermore, involving patients to material planning and evaluation process will improve patients’ satisfaction and adherence to their care. The purpose of this study was to examine patients’ perceptions of written patient information in Central Finland Healthcare District. In this study, a measurement tool to evaluate the written health information was designed for patients. Furthermore, the study sought to determine if the instrument developed for this study would be a valid tool for patients in the future.

A total of 334 patients completed a questionnaire concerning their perception of the content, appearance and usefulness of the patient information leaflet they had received during their visit at hospital. The questionnaire consisted of 15 Likert-scaled (1-4) closed questions. In two additional open-ended questions, patients were asked to provide their views about the patient education material. Statistical data analysis was completed with SPSS 20.0 software by cross tabulation, Chi-square –test, factor analysis, Student’s t-test, one-way analysis of variances (ANOVA) and binary logistic regression. In addition, a content analysis was used for the open-ended questions. Furthermore, Cronbach’s alpha was calculated to determine the reliability and internal consistency of the measurement tool.

The results showed that the patients were overall satisfied with the content (mean score, 3.50, Cronbach’s alpha 0.75), physical appeal (mean score 3.55, Cronbach’s alpha 0.57) and usefulness (mean score 3.81, Cronbach’s alpha 0.82) of the patient education materials. The total mean score for the instrument was 3.61, Cronbach’s alpha 0.81. Male patients were significantly more critical towards the physical appeal of written health information (p= 0.005) than women. Compared to other age groups, patients aged 55 and below were most critical group towards the physical appeal (p= <0.001) and content (p= 0.035) of the materials. Women older than 66 were more likely to be satisfied with the written health information (p= <0.001) than younger women were. Overall, the patients were active in answering the open-ended questions and provided also suggestions on how to improve the materials. The patients stated that the materials were clear, informative and accelerated their recovery from surgery. However, any problems that might occur at home after surgery were not mentioned in the materials. The patients also commented that the materials did not pay attention to groups with special needs such as memory disease.

The patients rely on written health information for their self-care and rehabilitation. Overall results indicated that the patient education material should be tailored according to patient’s needs and abilities to make use of written health information. The instrument developed for this study seemed to be reliable in patient use in health care; however there is a need for additional research to improve the content validity of the instrument. Patient’s involvement into development and evaluation of the written health materials will give the health educator valuable information about patient’s unmet information needs during the counselling sessions.