Kommentoinnin asteet ja henkilön rekonstruoituminen henkilöjutussa : tarkastelussa neljä aikakauslehteä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella henkilön rekonstruoitumista aikakauslehden henkilöjutuissa. Pääkysymykset ovat miten haastateltavasta muodostuu tietty kuva lukijalle ja millä keinoin jutun kirjoittanut toimittaja tätä kuvaa rakentaa.

Tässä tutkimuksessa henkilöjuttuja tarkastellaan kolmen eri tieteenalan journalismin, kirjallisuuden ja kielentutkimuksen näkökulmasta. Analyysin kohteena ovat pitkät henkilöjutut. Analyysi pohjautuu ajatukselle kielestä sosiaalisena ilmiönä. Tutkimuksessa ajatellaan, että todellisuus syntyy kirjoittajan, tekstin ja lukijan välisessä vuorovaikutuksessa. Yhtenä tärkeänä viitekehyksenä on subjektin ja objektin vuorovaikutusteoria. Tästä näkökulmasta pohditaan, mikä on toimittajan osuus haastatellun henkilön rekonstruoitumisprosessissa. Tutkimuksessa puhutaan kommentoinnista, jolla tarkoitetaan toimittajan läsnäolon muotoa tekstissä. Henkilön rekonstruoitumista tekstissä tarkastellaan narratologian keinoin ja erityisesti Rimmon-Kenanin luoman henkilöindikaattori-käsitteen avulla. Aineiston analyysin metodina käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, miten toimittaja kommentoi haastateltavaa subjektiivisesti. Tutkimuksen tärkein tulos on aineistosta analyysin pohjaksi noussut kommentoinnin asteikko. Kommentoinnin asteikkoon kuuluvat havainnoiva, arvioiva, päättelevä ja kantaa ottava kommentointi sekä kohtauskommentointi. Kaikilla kommentoinnin asteilla on omat diskursiiviset tehtävänsä. Karkeasti ottaen havainnoiva kommentointi alustaa mielikuvia haastateltavasta, referoiva pohjustaa, kohtauskommentointi rakentaa ja tuo henkilön lähelle lukijaa, arvioiva testaa jo luotua mielikuvaa, päättelevä perustelee ja kantaa ottava vahvistaa. Yhdessä kommentoinnin asteet luovat osaltaan haastateltavasta sen kuvan, joka lukijalle lopulta jää.