Lasten leiriryhmän ryhmäprosessi ja sen ohjaaminen

Abstract

Pro gradu -tutkimuksessamme tutkimme lasten leiriryhmien ryhmäprosesseja ja niiden eri vaiheita. Tutkimuksemme teoriapohjana toimii Tuckmanin (1965) malli, jonka mukaan ryhmäprosessi käsittää viisi eri vaihetta: ryhmän muotoutuminen, kuohunta, yhteistoiminnan syntyminen, kypsä toiminta ja ryhmän hajoaminen. Tutkimuksella tahdoimme selvittää, toteutuvatko nämä vaiheet myös lyhytkestoisissa lapsiryhmissä. Tämän lisäksi tutkimme ryhmäprosessin aikana ilmeneviä haasteita ohjaajien näkökulmasta sekä keinoja, joilla näihin haasteisiin pyritään vastaamaan. Tutkimus perustuu Lasten Kesä ry:ltä saamaamme päiväkirja-aineistoon. Päiväkirjat ovat leiriohjaajien jokaiselta leiripäivältä kirjoittamia raportteja päivittäisestä leiritoiminnasta. Aineistomme muodostuu yhteensä 40 päiväkirjasta, joiden laajuus on noin 2-6 sivua leiripäivää kohden. Leirit ovat kestoltaan keskimäärin 5−7 päivää. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jota analysoimme laadullisen sisällönanalyysin keinoin sekä teoria- että aineistolähtöisesti. Tulostemme mukaan kaikki viisi ryhmäprosessin vaihetta on löydettävissä aineistostamme, mutta selkeästi voimakkaimmin näyttäytyvät ryhmän muotoutumisen ja kuohunnan vaiheet. Ryhmäprosessin vaiheet limittyvät viikon kestävän leirin aikana päällekkäin, eikä niitä ole kaikissa tilanteissa helppo erotella toisistaan. Vaiheet etenevät leiriryhmissä lineaarisesti ryhmän muotoutumisvaiheesta kohti ryhmän hajoamisen vaihetta, mutta niiden esiintymisessä on havaittavissa myös tiettyä syklisyyttä. Jokin tapahtuma ryhmässä voi regressoida ryhmän takaisin edelliseen vaiheeseen. Tutkimuksemme mukaan lasten leiriryhmän ohjauksen haasteiksi nousee viisi alaluokkaa, jotka ovat lasten väliset konfliktitilanteet, kiusaaminen, torjutut lapset, leiriympäristölle ominaiset haasteet sekä viides alaluokka, jonka nimesimme ohjaajan kohtaamiksi muiksi haasteiksi. Näihin haasteisiin ohjaajat pyrkivät vastaamaan enna-koinnin ja positiivisuuden, keskustelun, konkreettisen toiminnan ja rangaistusten sekä ohjaajien ja johtajien välisen tuen keinoin. Haasteisiin vastaaminen etenee asteittaisesti siirtymällä miedommista menettelytavoista tarvittaessa tiukempiin. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voimme todeta, ettei ryhmän ajallisella kestolla ole merkitsevää vaikutusta ryhmäprosessin vaiheisiin. Tutkimuksemme tulosten pohjalta on pääteltävissä, että myös lyhytkestoinen lapsiryhmä käy läpi samat vaiheet kuin Tuckman on teoriassaan esittänyt. Toisaalta, voidaksemme täysin todentaa yllä esittämämme johtopäätöksen, ilmiötä olisi syytä tutkia vieläkin lyhytkestoisemman, esimerkiksi yhden päivän ajan koossa olevan, ryhmän kohdalla. Lisäksi tulosten pohjalta voidaan esittää, että lapsiryhmässä ilmenevät haasteet esiintyvät pääosin ryhmän muotoutumis- ja kuohuntavaiheissa. Oikeanlainen haasteisiin vastaaminen edistää ryhmäprosessia ja kypsän toiminnan vaiheen saavuttamista.