Erityisopetuksen resurssit ja nykykoulu perusopetuslakiuudistuksen jälkeen : äänessä rehtorit

Abstract

Suojanen, Sirkku. ERITYISOPETUKSEN RESURSSIT JA NYKYKOULU PERUSOPETUSLAKIUUDISTUKSEN JÄLKEEN: ÄÄNESSÄ REHTORIT. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitos. 65 sivua. Julkaisematon.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten peruskoulun erityisopetusresurssit ja oppilaiden tuen järjestäminen näyttäytyvät rehtoreiden arvioimana. Tutkimuksessa haluttiin tietää, oliko rehtoreiden arvioima erityisopetusresurssien saatavuus yhteydessä siihen, miten kouluissa oli rehtoreiden mukaan järjestetty tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta. Tutkimuksessa tutkittiin myös kuntiin ja kouluihin liittyvien tekijöiden yhteyttä erityisopetusresurssien tilanteeseen ja tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen.

Tutkimus on kuvaileva survey-tutkimus. Vuonna 2012 kerätty tutkimusaineisto saatiin käyttöön Opetusministeriön rahoittamasta Jonna Pulkkisen ja Markku Jahnukaisen (2013) tutkimuksesta. Aineistoon lisättiin tutkimukseen osallistuneiden rehtorien johtamien koulujen sijaintikuntien tiedot kunnan väestöntiheydestä, perusopetuksessa olevien oppilaiden lukumäärästä sekä perusopetuksen oppilaskohtaisista käyttökustannuksista opetuksessa ja oppilashuollossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 316 rehtoria 173 kunnasta. Aineisto analysoitiin määrällisesti käyttämällä parametrittomia analyysimenetelmiä sekä luokittelemalla kunnat alueellisen kuntaryhmittelyn mukaan.

Rehtoreista suurin osa oli sitä mieltä, että erityisopetuksen tarvetta oli kouluissa enemmän kuin saatavilla olevia erityisopetusresursseja. Eniten lisäresursseja kaivattiin osa-aikaiseen erityisopetukseen ja yhteisopetukseen. Kunnan taloudellisten resurssien vähäisyys ja henkilöstön liian vähäinen määrä nimettiin suurimmiksi syiksi sille, ettei erityisopetusta voitu antaa kouluissa tuen tarvetta vastaavasti. Tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta oli järjestetty pääosin yleisopetuksen opetusryhmässä. Avustajien tuki, erityisopettajan konsultaatio sekä opettajien hyväksyvän ilmapiirin edistäminen nimettiin vakiintuneiksi käytänteiksi erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tukemiseksi yleisopetuksen ryhmässä. Rehtoreiden arvioima erityisopetusresurssien tila ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä siihen, miten kouluissa oli järjestetty tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta. Mitä suurempi kunnan perusopetuksessa opetukseen käytetty summa oli oppilasta kohden, sitä paremmaksi rehtorit arvioivat koulunsa erityisopetusresurssien tilanteen. Ylä- ja yhtenäiskouluissa tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen järjestämismuoto vaihteli enemmän kuin alakouluissa.

Erityisopetukseen kaivataan lisäresursseja. Opetusjärjestelyiden nykytilanne vaikuttaisi tutkimuksen perusteella vastaavan joiltakin osin perusopetuslakiuudistuksen tavoitteita. Tutkimuksen perusteella esitetään, että taloudelliset resurssit ja pätevä opetushenkilöstö ovat keskeisiä resursseja oppilaan tukijärjestelyjen toteutumisen kannalta. Erityisesti yhteisopetusta tulisi jatkossa kehittää ja tutkia.

AVAINSANAT: inkluusio, erityisopetus, kolmiportainen tuki, koulureformi, resurssit, rehtorit