Kestävyysharjoittelujakson vaikutukset syljen immunologisiin muuttujiin ja sairastuvuuteen

Abstract

Johdanto. Ylähengitystieinfektiot ovat yleisesti tunnettu ongelma niin urheilijoiden, kuin myös kuntoilijoiden keskuudessa. Etenkin kilpaurheilijoille terveenä pysyminen on erittäin tärkeää, jotta vältytään harjoittelua ja kilpailemista haittaavilta sairauspäiviltä. Kuitenkin urheilijat näyttävät olevan alttiimpia hengitystieinfektioille ja tutkimusten perusteella kurkkukipu sekä flunssan kaltaiset oireet ovat yleisempiä ja pitkäkestoisempia kuin muulla väestöllä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestävyysjuoksuharjoittelun vaikutuksia syljen immunologisiin muuttujiin, lyhytaikaisiin vasteisiin maksimaalisessa hapenottotestissä sekä ylähengitystieinfektioiden esiintyvyyteen. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 24 kestävyysjuoksua säännöllisesti harrastavaa miestä. Tutkimus koostui alku-, väli- ja loppumittauksista 24 viikon kestävyysharjoittelujaksolla. Kaikissa kolmessa mittauspisteessä mitattiin koehenkilöiden kehonkoostumus, sekä otettiin sylkinäyte lepotilassa ja maksimaalisen juoksumatolla suoritetun testin jälkeen. Koko tutkimuksen ajan koehenkilöt täyttivät WURSS-21 kyselylomaketta niinä päivinä, joina he kokivat itsensä sairaiksi. Riippuen siitä oliko koehenkilöllä ylähengitystieinfektio-oireita, jaettiin heidät kahteen ryhmään (Terveet ja Sairastuneet). Sylkinäytteistä analysoitiin IgA-, IgG-, IgM-, lysotsyymi-, amylaasi- ja kokonaisproteiinipitoisuudet spektrofotometrilla (Konelab 20XTi, Thermo Electron Corporation, Vantaa, Suomi). Tilastolliset analyysit tehtiin PAWS Statistics 18.0.0. -ohjelmalla (SPSS Inc., Chicago, Illinois, Yhdysvallat). Tuloksista laskettiin muuttujien keskiarvot ja -hajonnat. Harjoittelun vaikutuksia maksimaaliseen hapenottokykyyn sekä kehon painoon ja rasvaprosenttiin selvitettiin käyttämällä parittaista t-testiä. Ryhmien välisten erojen tutkimisessa käytettiin yleistettyä lineaarista mallia (generalized linear model), jonka avulla tutkittiin ryhmien, ajan sekä ryhmän ja ajan yhteisvaikutusta. Sylkimuuttujien, sairastuvuuden ja aerobisen kuntotason (VO2max) välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Merkitsevyysrajaksi asetettiin p<0.05. Tulokset. Kestävyysharjoittelujakson aikana koehenkilöt paransivat maksimaalista hapenottokykyään merkitsevästi (3.5 ± 1.7 ml/kg/min; p<0.001). Myös rasvaprosentti (-2.0 ± 2.1 %; p<0.001) ja kehon paino (-1.3 ± 2.1 %; p<0.005) laskivat huomattavasti. Akuutissa kuormituksessa jokaisessa mittauspisteessä syljen amylaasi- (viikko 0, p<0.05; viikko 12, p<0.01; viikko 24, p<0.01) ja kokonaisproteiinipitoisuudet (viikko 0, p<0.01; viikko 12, p<0.001; viikko 23, p<0.01) kasvoivat merkitsevästi. Näiden lisäksi myös syljen lysotsyymipitoisuus (viikko 12, p<0.01) kasvoi merkitsevästi välitestissä. Koko ryhmää (Terveet ja Sairastuneet; n=24) tarkastellessa kestävyysharjoittelulla ei havaittu olevan vaikutusta sylkimuuttujien pitoisuuksiin. Kuitenkin syljen IgA -pitoisuus oli tutkimuksen alussa (p=0.044) ja puolivälissä (p=0.021) tilastollisesti merkitsevästi korkeampi koko tutkimusjakson terveenä pysyneillä kuin jakson aikana sairastuneilla. Yhteenveto ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen mukaan syljen IgA -pitoisuus oli tutkimuksen alussa huomattavasti suurempi niillä kestävyysjuoksua säännöllisesti harrastavilla miehillä, jotka eivät sairastuneet 24 viikon kestävyysharjoittelujakson aikana kertaakaan. Kestävyysharjoittelulla oli positiivisia vaikutuksia maksimaaliseen hapenottokykyyn, kehon painoon ja rasvaprosenttiin riippumatta sairauspäivien määrästä. Tutkimuksen perusteella IgA:n korkea taso on yhteydessä terveenä säilymiseen ja immunologisten muuttujien pitoisuudet syljessä sekä niiden muutokset kestävyysharjoittelun seurauksena ovat hyvin yksilöllisiä.