Akuutti väsymys submaksimaalisessa tunnin kestävyysjuoksussa kestävyyskuntoilijoilla

Abstract

Johdanto. Kestävyyssuorituskyvyn suorana fysiologisena mittarina on perinteisesti pidetty maksimaalista hapenottokykyä, mutta viimeisen reilun vuosikymmenen ajan on kestävyysjuoksun hermolihasjärjestelmän rooli osattu myös huomioida. Väsymiseen kestävyyssuorituksen aikana vaikuttaa olennaisesti erityisesti suorituksen kesto, intensiteetti ja harjoitustausta. Suorituksen aikaista väsymistä arvioitaessa käytetään yleisesti hapenkulutusta mittaamaan suorituksen taloudellisuutta. Tämän työn tarkoituksena oli mitata sydän- ja verenkiertoelimistön muutosten lisäksi hermolihasjärjestelmän väsymystä kestävyyskuntoilijoilla tunnin submaksimaalisessa kestävyysjuoksukuormituksessa. Menetelmät. Tutkimuksen koehenkilöinä oli kestävyyskuntoilevia miehiä (n = 12) ja naisia (n = 10), jotka harrastivat vähintään kolme kertaa viikossa kestävyystyyppistä liikuntaa. Alkumittausten jälkeen koehenkilöille suoritettiin 60 minuutin kestävyysjuoksukuormitus vakioteholla alle anaerobisen kynnysvauhdin. Ennen ja jäl-keen kuormitusta, koehenkilöiden akuutteja sydän- ja verenkiertoelimistön ja hermolihasjärjestelmän vasteita juoksukuormitukseen seuratattiin. Näihin testeihin kuuluivat hapenkulutus (VO2), juoksun taloudellisuus (RE = running economy), veren laktaatti, syke, isometrinen jalkojen maksimaalinen tahdonalainen ojennusvoima (MVC = maximal voluntary contaction), submaksimaalisten juoksujen kontaktivoimat (GRF = ground reaction force) ja eräitä muita juoksun mekaanisia muuttujia. Tulokset. Tunnin submaksimaalinen kestävyysjuoksu nosti merkitsevästi sykettä molemmilla sukupuolilla. Hapenkulutus kasvoi painoon suhteutettuna molemmilla sukupuolilla, mutta matkaa kohden merkitsevästi vain miesten ryhmällä. Veren laktaattipitoisuus ei muuttunut juoksun aikana merkitsevästi kummallakaan ryhmällä. Miehillä väsymystä oli havaittavissa myös hermolihasjärjestelmän kuvaavissa muuttujissa, kuten MVC:n (p < 0.01) ja juoksun vertikaalisen kontaktivoiman (p < 0.01) laskussa, joissa naisten ryhmällä ei tapahtunut vastaavia muutoksia. Juoksun mekaanisista muuttujista miesten ryhmällä askeltiheys laski kestävyyskuormituksen seurauksena. Juoksun mekaniikan muutokset eivät olleet yhteydessä maksimivoiman muuttumiseen. Pohdinta ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella väsymys tunnin kestävyysjuoksukuormituksessa näkyy juoksun taloudellisuuden heikkenemisenä vahvemmin miehillä kuin naisilla. Myös hermolihasjärjestelmän maksimaalinen suorituskyky voi heikentyä kestävyyskuormituksen seurauksena vahvemmin miehillä. Luultavasti hermolihasjärjestelmän väsyminen tunnin kestävässä selvästi aerobisessa (laktaatti alle 2.2 mmol/l) submaksimaalisessa juoksusuorituksessa tapahtuu joko lihassolutalolla tapahtuvien pienten mikrovaurioiden johdosta tai ääreishermoston ja hermolihasliitoksen neuraalisessa aktivoinnissa tai mahdollisen lievästi kohonneen happamuuden takia. Väsyminen aiheuttaa korkeintaan lieviä muutoksia juoksun mekaniikassa.