Kari-Vanhatalo, P. & Pukkila, H. 2013. Vanhempien epätyypillisten työaikojen yhteys kouluikäisen lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. 78 sivua.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vanhempien epätyypillisten työaikojen sekä niihin liittyvien lastenhoitojärjestelyiden yhteyttä kouluikäisten lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Psyykkisellä hyvinvoinnilla tarkoitettiin tunne-elämän ongelmien, käytösongelmien, kaverisuhteiden ongelmien ja tarkkaavaisuuden ongelmien puuttumista sekä prososiaalisuutta. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, eroaako epätyypilliseen työaikaan työtä tekevien yksinhuoltajaperheiden lasten psyykkinen hyvinvointi säännöllistä päivätyötä tekevien yksinhuoltajaperheiden ja kahden vanhemman perheiden tai epätyypilliseen työaikaan työtä tekevien kahden vanhemman perheiden lasten psyykkisestä hyvinvoinnista.
Tutkimus on luonteeltaan määrällinen survey –tutkimus. Tutkimusaineisto
kerättiin kyselylomakkeella talven 2012-2013 aikana. Tutkimukseen osallistui 24 miestä ja 55 naista, joilla oli vähintään yksi kouluikäinen lapsi. Tulokset osoittivat, että tutkittavana olleista vanhemmista 20 teki säännöllistä päivätyötä ja 59 työskenteli epätyypilliseen työaikaan. Yleisimmät lastenhoitojärjestelyt olivat lapsen ajanvietto kotona sisaruksen tai ystävien kanssa, lapsen ajanvietto kotona toisen vanhemman tai puolison hoidossa ja lapsen ajanvietto kotona yksin. Pojat viettivät tyttöjä enemmän vanhemman työssäoloaikaa toisen vanhemman tai vanhemman puolison seurassa. Nuoremmat lapset (6-8 -vuotiaat) viettivät aikaa ennen koulun alkua sekä koulun jälkeen useammin kerhossa, kun taas vanhemmat lapset (9-12 -vuotiaat) viettivät tuota aikaa enemmän yksin. Tutkimuksen mukaan epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien lapsilla oli merkitsevästi (p < .05) enemmän tunne-elämän ongelmia sekä kaverisuhteiden ongelmia verrattuna säännöllistä päivätyötä tekevien vanhempien lapsiin. Lapsilla, jotka viettivät vanhempien työssäoloaikaa yksin, sisaruksen tai ystävien kanssa (so. ilman aikuisen seuraa) oli enemmän käytösongelmia kuin aikuisen (esimerkiksi toisen vanhemman tai sukulaisen) seurassa aikaansa viettävillä lapsilla. Tutkimuksessa selvisi myös, että epätyypillistä työaikaa tekevien yksinhuoltajien lapsilla oli merkitsevästi enemmän tunne-elämän ongelmia (p < .05) ja suuntaa-antavasti enemmän (p < .10) kaverisuhteiden ongelmia verrattuna säännöllistä päivätyötä tekevien yksinhuoltajien tai kahden vanhemman perheen lapsiin. Tulokset osoittivat, että vanhempien epätyypilliseen aikaan tehtävä työ heikentää kouluikäisen lapsen psyykkistä hyvinvointia. Myös lapsen hoitojärjestelyt vaikuttivat lapsen psyykkiseen hyvinvointiin siten, että ilman vanhemman seuraa aikaansa viettävä lapsi voi psyykkisesti huonommin kuin aikuisen seurassa aikaansa viettävä lapsi.
...
