Äidinkieleltään suomenkielisten s2-opettajien kieli-ideologinen suhde suomen kieleen

Abstract

Suomen kielellä on äidinkieleltään suomenkielisten s2-opettajien elämässä kaksi eri roolia: se on sekä äidinkieli että opetettava, toinen tai vieras, kieli. Tutkin sitä, millaista kieli-ideologista suhdetta suomen kieleen tämä kielen hyvin erilaisten roolien asetelma synnyttää. On tärkeää tutkia opettajien kieli-ideologista suhdetta siihen kieleen, jota he opettavat, koska heidän ideologiansa välittyy opetuksesta oppijoille. Niin kieli- kuin muutkin ideologiat ovat esimerkiksi opetuksessa käytännön työssä ilmeneviä taustalla vaikuttavia ajatusrakennelmia. Ne vaikuttavat sekä yksilön että yhteisön tasolla. S2-opetusta kehitetään parhaillaan voimakkaasti, joten tutkimusaiheeni on ajankohtainen ja siksi tärkeä. Tutkimuskysymykseni on se, millainen kieli-ideologinen maasto piirtyy esiin äidinkieleltään suomenkielisten s2-opettajien kieli-ideologisesta suhteesta suomen kieleen. Olen haastatellut kahdeksaa tutkimushenkilöä ja pyytänyt elämäkertakirjoitukset neljältä tutkimushenkilöltä. Tutkin aineistoani ensin sisällönanalyyttisin menetelmin ja sen jälkeen käytän neksusanalyyttistä menetelmää. Olen kartoittanut aineistostani diskursseja sekä tutkimushenkilöiden äidinkielisestä että vieraskielisestä suhteesta suomen kieleen. Yksi diskursseista toimii tutkielmani neksuksena. Se on diskurssi, joka esiintyy sekä äidinkielisessä että vieraskielisessä näkökulmassa ja jakaa lopulta esiin piirtyvän kieli-ideologisen maaston kahteen eri linjaan. Tutkielmani pääkäsitteet ovat diskurssi ja kieli-ideologia. Sekä ne että neksusanalyyttinen menetelmä ovat kriittisen diskurssintutkimuksen kentältä. Tutkimushenkilöt suhtautuvat suomen kielen välineellisyyteen kahdella eri tavalla: suomen kieli on välineellisesti muiden kielten kaltainen ja suomen kieli on välineellisyydessäänkin muihin kieliin nähden erityinen. Näistä kahdesta eri näkökulmasta rakentuu tutkimushenkilöiden kieli-ideologinen maasto suhteessa suomen kieleen. Tulosten mukaan ne, jotka suhtautuvat suomen kieleen välineellisestikin erityisenä kielenä, muuttavat opettajina puhetapaansa ja pyrkivät käyttämään opetuksessaan uusia menetelmiä. Toista linjaa todentavat tutkimushenkilöt, ne, jotka suhtautuvat suomen kieleen välineellisesti kuten muihin kieliin, suhtautuvat suomeen säännönmukaisena kielenä, eivät käytä muita kieliä opetuksensa apuna ja käyttävät perinteisiä opetusmenetelmiä. Tutkielmani tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimukseen kieli-ideologisesta suhteesta kieleen. Tutkielmani todistaa, että niin diskurssit kuin kieli-ideologiat liikkuvat monensuuntaisesti sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla. Tulokset eivät ole odotuksenmukaisia etenkään siinä mielessä, että ne tutkimushenkilöt, jotka näkevät suomen välineellisesti muiden kielten kaltaisena, siis todentavat yleisesti eklektistä kieli-ideologista suhdetta kieleen, suosivatkin perinteisten opetusmenetelmien käyttöä. Tutkielmani herättää monia kysymyksiä, esimerkiksi missä mielessä äidinkielisen näkökulman vaikutus siirtyy vieraskieliseen näkökulmaan vai siirtyykö se lainkaan.