Maallikot kieltä kuvaamassa : kielen muutoksen diskurssit ja kieli-ideologiat kielenkäyttäjien puheessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan maallikoiden kielipuhetta eli puhetta kielestä. Kieli on puhututtanut ihmisiä aina, ja kielen kommentointi ja arvottaminen ovat kiinteä osa kielenkäyttöä. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on väläytelty uhkakuvia suomen kielen tulevaisuudesta, jopa kuolemasta. Tutkimuksen motivaatio nouseekin tästä kielikeskustelusta sekä maallikoiden ja lingvistien näkökulmaeroista siinä. Lingvistit ovat valitettavan usein sivuuttaneet maallikoiden kielinäkemykset, ja maallikot puolestaan syyttävät kieliasiantuntijoita kielen rappeutumisesta. Keskustelu kaipaisikin rakentavaa vuorovaikutusta näiden kahden ”leirin” välillä.

Tutkimuksen aineistona on verkkokeskusteluja, jotka ovat peräisin Tiede-lehden ja Ilta-Sanomien verkkosivustoilta. Toisessa keskustelussa aiheena on suomen kielen tulevaisuus ja mahdollinen kuolema, toisessa keskustelunherättäjä on kielilautakunnan suositus vuodelta 2014, jossa alkaa tekemään -muoto hyväksyttiin perinteisen alkaa tehdä -muodon rinnalle. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaisia kielen muutosta koskevia diskursseja aineistossa rakentuu? ja 2) Millaisia kieli-ideologioita diskurssien taustalla voi havaita? Diskurssien muodostamisessa hyödynnetään pääosin sisällönanalyyttista teemoittelua, mutta myös metaforilla on keskeinen rooli diskurssien rakennusaineena. Näiden lisäksi analyysissa tarkastellaan kielellisiä valintoja: sananvalintoja, erityisesti verbejä ja adjektiiveja, sekä affektisia ilmauksia.

Tutkimuksen teoriataustan muodostavat diskurssin- ja kieli-ideologioiden tutkimus. Tutkimuksen temaattinen teoriatausta on puolestaan kansanlingvistiikassa, jossa tarkastellaan kieltä maallikon, ei-lingvistin, näkökulmasta. Diskurssintutkimus toimii myös tutkimuksen metodina metaforatutkimuksen ja kielellisen analyysin ohella.

Analyysissa aineistosta löytyi kaikkiaan neljä diskurssia, jotka ovat suomen kielen rappio, kielten valtataistelu, rinnakkaiskielisyys ja muutos elinehtona. Kieli-ideologioista vallalla olivat nationalistis-puristinen ideologia sekä kielellinen populismi. Marginaalisempia ideologioita olivat internationalismi ja kielellinen tasa-arvoaate, egalitarismi. Metaforissa kieli esitettiin elävänä organismina ja suljettuna, säiliön kaltaisena systeeminä. Hyvä kieli sijoitettiin metaforisesti ”ylhäälle”. Sanat ja ilmaukset myös kilpailivat keskenään ja kävivät sotaa. Lainopillisen metaforan mukaan kielivirhe on rikos ja kieliasiantuntijat kielipoliiseja.