Eettinen organisaatiokulttuuri, työhyvinvointi ja eettinen kuormittuneisuus opettajilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eettisen organisaatiokulttuurin yhteyttä työhyvinvointiin tutkimuskohteen ollessa opettajat. Työhyvinvoinnin ulottuvuuksina kuvattiin työuupumus ja työn imu. Tutkittiin myös toimiiko eettinen kuormittuneisuus välittäjänä eettisen organisaatiokulttuurin ja työhyvinvoinnin yhteydessä, eli selittääkö eettinen kuormittuneisuus eettisen organisaatiokulttuurin ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä. Eettisestä kuromittuneisuudesta erotettiin tarkasteluun A-tyypin dilemma, joka kuvaa tilanteita joissa henkilö ei tiedä mikä olisi oikea tapa toimia ja B-tyypin dilemma, jolloin oikea toimintatapa on tiedossa, mutta sen mukaan toimiminen ei ole mahdollista. Analyysimenetelmänä käytettiin mediaattorimallia toteutettuna mplus7 -ohjelmistolla. Käytetty aineisto on osa eettinen organisaatiokulttuuri ja henkilöstön hyvinvointi –hanketta ja tässä tutkimuksessa olivat mukana kyselyyn vastanneet opettajat (n = 279). Tutkituista opettajista 73 % oli naisia ja 27 % miehiä ja suurimman ikäluokan muodostivat 46–50-vuotiaat. Tulokset osoittivat, että eettinen organisaatiokulttuuri on merkittävä tekijä opettajien työhyvinvoinnissa. Eettisen kuormittuneisuuden suhteen havaittiin sen olevan yhteydessä eettiseen organisaatiokulttuuriin sekä osittain työuupumukseen. Eettinen kuormittuneisuus välitti osittain eettisen organisaatiokulttuurin ja työuupumuksen välistä yhteyttä, mutta eettisen organisaatiokulttuurin ja työn imun välillä välittäjävaikutusta ei löytynyt. Näin ollen osa eettisen organisaatiokulttuurin ja työhyvinvoinnin yhteydestä selittyy opettajien työssään kohtaamien eettisesti haastavien tilanteiden aiheuttamalla kuormituksella. Tämä tutkimus korostaa eettisen organisaationkulttuurin tärkeyttä hyvän työelämän kehittämisessä. Opettajat ovat uusi tutkimuskohde eettisen organisaatiokulttuurin ja eettisen kuormittuneisuuden tutkimuksen saralla ja heidän työssä jaksamisensa on tärkeää paitsi heille itselleen, niin myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta heidän vaikuttaessa jokaisen lapsen ja nuoren elämään.