Pyhää melua? : ortodoksisten seurakuntien 3-6 -vuotiaiden kerhotoiminta

Abstract

Suomessa varhaiskasvatustyötä tekevät valtion, kuntien ja yksityisten palvelujentarjoajien lisäksi myös seurakunnat. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toteuttamaa varhaiskasvatustoimintaa on tutkittu Suomessa jonkun verran, mutta Suomen toisen valtionkirkon, Suomen ortodoksisen kirkon varhaiskasvatustoiminnasta on tehty hyvin vähän tutkimusta. Ortodoksisten seurakuntien varhaiskasvatustoiminnan keskeisin muoto on lapsille suunnattu kerhotoiminta. Tutkimukseni tarkoitus oli tutkia ortodoksisten seurakuntien 3–6 –vuotiaille suunnattua kerhotoimintaa sekä kerho-ohjaajien ja kerholasten vanhempien välistä kasvatusyhteistyötä. Tutkimukseni ote oli fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2013 käyttäen aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua ja kyselylomaketta. Tutkimukseeni osallistui kuusi kerho-ohjaajaa sekä kolmetoista kerholasten vanhempaa eri puolella Suomea sijaitsevista ortodoksisista seurakunnista. Aineisto analysoitiin osittain teoria-ohjaavaa ja osittain aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimustulosten mukaan seurakunnissa toteutettava kerhotoiminta perustui kristillisiin arvoihin sekä lapsilähtöisyyteen. Kerhovuoden aikana tutustuttiin muun muassa kirkkovuoden juhliin sekä uskontoon liittyviin tapoihin ja perinteisiin. Kerhotoiminta pyrki antamaan lapsille tietoa omasta uskonnosta sekä tarjoamaan mahdollisuuden oppia uusia taitoja sekä päästä viettämään aikaa samanikäisten ortodoksilasten kanssa. Kerhotoiminta nähtiin myös mahdollisuutena saada koko lapsen perhe mukaan seurakuntien toimintaan. Kerholasten vanhemmat olivat tyytyväisiä kerhotoimintaan ja sen tiimoilta toteutettavaan kasvatusyhteistyöhön. Vanhemmat toivat lapsen kerhoon tarjotakseen heille mahdollisuuden oppia kirkkoon ja uskontoon liittyvistä asioista yhdessä vertaisten kanssa. Kerho-ohjaaja ja vanhemmat tapasivat lähinnä lasten tuonti- ja hakutilanteissa, minkä suurin osa vanhemmista koki riittäväksi. Kuitenkin osa vanhemmista koki, että esimerkiksi kasvatuskeskustelut kerho-ohjaajan kanssa silloin tällöin olisivat hyvä lisä kasvatusyhteistyölle.