Pro Gradu -tutkielmassani olen selvittänyt, minkälaisia kokemuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on lapsen vieraannuttamisen tilanteista lapsen huolto- ja tapaamisriidan yhteydessä. Olen selvittänyt minkälaisena lastensuojelullisena ilmiönä vieraannuttaminen koetaan, mitä haasteita lastensuojelun sosiaalityöntekijät kohtaavat ja minkälaisia interventiomahdollisuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on lapsen vieraannuttamisen tilanteissa. Lapsen vieraannuttaminen ilmiönä paikantuu kuntien perheoikeudellisten sopimuspalveluiden ja lastensuojelun sosiaalityön rajapinnalle. Määrittelen lapsen vieraannuttamisen vanhemman käyttäytymiseksi erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhde vaikeutuu ja joissain tapauksissa katkeaa kokonaan. Eroa on edeltänyt vieraannutetun vanhemman ja lapsen normaali ja tunnesävyltään myönteinen suhde eikä mikään viittaa siihen, että vanhempi olisi lapselle vahingollinen.
Tutkielmani aineisto koostuu kahdeksan lasten
suojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2014 aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tulokset kuvaavat ilmiön monimutkaisuutta ja haasteellisuutta.
Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta nähdään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta lapselle haitallisena, jopa lapsen kaltoinkohteluna. Vieraannuttaminen koetaan henkisenä väkivaltana myös vieraannuttamisen kohteena olevalle vanhemmalle. Keskeinen tulos oli se, että lapsen vieraannuttamista sekä tapaamis- ja huoltoriitaa ei nähdä lastensuojelullista puuttumista vaativana tilanteena sen vakavuudesta ja kauaskantoisista seurauksista huolimatta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksena on, ettei tapaamis- ja huoltoriita-asiat kuulu lastensuojeluun ja asia siirretään sovittelun, perheneuvolan, lastenvalvojan tai tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.
Lapsen vieraannuttaminen on lastensuojelussa suhteellisen vieras käsite. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät tunnistivat kuitenkin vieraannuttamisen ilmiön. Haasteelliseksi koettiin lastensuojeluilmoitukset osana tapaamis- ja huoltoriitaa sekä vieraannuttamisen määritteleminen lastensuojelullisena ongelmana. Sosiaalityöntekijän rooli koettiin ristiriitaiseksi. Asiantuntemuksen, moniammatillisen yhteistyön merkitys sekä lastensuojelutarpeen selvityksen ja lastensuojelun tukitoimet nähtiin tärkeinä. Viimesijaisena keinona nähtiin pakkokeinot, huostaanotto ja tuomioistuimen ratkaisut. Tulevaisuudessa nähtäväksi jää, miten vieraannuttamisen kriminalisointia koskevat lakialoitteet, valvottujen tapaamisten mahdollistaminen sekä asiantuntija-avusteinen sovittelu vaikuttavat vieraannuttamiseen sekä tapaamis- ja huoltoriitojen ratkaisuihin.
...
