"Tärkeä lastensuojelun tukimuoto, jota ei voi hoitaa toisella kädellä" : jyväskyläläisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä tukiperhetoiminnasta

Abstract

Tukiperhetoiminta on suhteellisen nuori lastensuojelun avohuollon tukitoimi. Viime vuosina tukiperheiden tarve on jatkuvasti kasvanut. Tukiperheitä tarvitsevia perheitä tulee olemaan aina jonossa, josta kertoo myös viime vuosien lastensuojelun avohuollon piirissä olevien perheiden määrän jatkuva kasvu. Syitä jonon muodostumiseen on varmasti monia, mutta ensisijassa on kyse perhe- ja sukuyhteisöjen hajoamisesta, jonka myötä yhden vanhemman perheiden määrä kasvaa koko ajan yhteiskunnassa. Tukiperhetoiminta on haasteellinen tapa auttaa lastensuojelun asiakasperheitä. Tukiperhetoiminnan tavoitteena on edelleen lapsen ja perheen tukeminen niin, että perheen omat voimavarat vahvistuvat. Tarve perheen ymmärtämiselle on välttämätöntä, jotta lapsia ja vanhempia osataan tukea oikeilla tavoilla ja oikeaan aikaan. Tämä asettaa uudenlaiset vaateensa myös tukiperhetoiminnalle ja sitä koordinoivalle sosiaalityölle niin ennaltaehkäisevässä kuin jo korjaavassakin tukiperhetoiminnassa. Sosiaalityöntekijöillä täytyy olla tietoa ja taitoa sekä työkaluja riittävästi tukea vapaaehtoistyötä tekeviä tukiperheitä haasteellisessa tehtävässään. Lähtökohtani tässä tutkimuksessa on painottunut palveluntuottajan ja sosiaalityöntekijän näkökulmaan sekä palvelun sisäiseen kehittämiseen. Tutkimukseni tavoitteena oli tukiperheiden nykyistä parempi toimintatyytyväisyys ja sen myötä vankka sitoutuminen tukiperheenä toimimiseen. Näin tavallaan pyrittäisiin vahvistamaan sosiaalityöntekijöiden hyväksi ja tarpeelliseksi kokemaa tukiperhepalvelua tukiperhelähtöisesti. Selkiinnyttämisen tarvetta löytyy sosiaalityöntekijänkin roolista tukiperhetoiminnassa ja sen suorista vaikutuksista varsinaisiin tukiperhesuhteisiin. Tutkimukseni on tapaustutkimusta. Aineistoni koostuu kymmenen jyväskyläläisen lastensuojelusosiaalityöntekijän näkemyksistä. Keräsin heidän näkemyksiään kirjallisella kyselyllä, josta syntynyttä aineistoa analysoin laadullisesti. Punaisena lankana tutkimuksessani kulki sosiaalityöntekijöiden kiire ja resurssien vähyys. He kokivat tukiperhetoiminnan olevan toinen tärkeimmistä Jyväskylän lastensuojelun tukitoimista perhetyön rinnalla. Jyväskylässä sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus käyttää kahden palveluntuottajan tukiperheitä. He näkivät selkeästi palveluntuottajien erot tukisuhteen koordinointivastuussa ja tukiperheiden ajallisessa saatavuudessa. Useimmat heistä pitivät kahden palveluntuottajan mallia sopivana. He kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa tukea tukiperheitä. Tukiperhetoimintaan toivottiin lisättävän resursseja niin, että heillä olisi edelleen tämä hyväksi ja huokeaksi havaittu tukitoimi työkalupakissaan ja tukiperheiden saatavuus paranisi.