Pluskvamperfekti, pluperfect or past perfect? : presenting English tenses in upper secondary school books

Abstract

Aloitettaessa uuden kielen opiskelu opeteltavaa on valtava määrä ja aikamuodot ovat yksi tärkeä opittava asia. Kun opitaan ilmaisemaan tapahtuman aika oikein, monilta väärinkäsityksiltä voidaan välttyä viestin välittämisessä. Todennäköisin lähde aikamuotojen muodostamisohjeille on kirja, jota koulussa käytetään ja siirryttäessä asteelta toiselle, on sillä merkitystä miten aikamuodot on kyseisessä kirjassa esitetty. Tämä tutkimus lähtikin selvittämään juuri tätä yhteyttä aikamuotojen esityksessä siirryttäessä lukiosta ylemmälle tasolle ja se oli luonteeltaan kvalitatiivinen sisällön analyysi. Tutkimuksella haluttiin selvittää kuinka aikamuodot on esitetty lukion oppikirjoissa verrattuna ylemmän tason oppikirjoihin ja mitä mahdollisia eroja niiden välillä oli. Tarkemmin tutkimuskohteena olivat mahdolliset erot aikamuotojen terminologiassa, kirjojen eksplisiittisen tai implisiittisen aikamuotojen oppimisen painotus ja tarjoavatko kirjat oikeiden muotojen muodostamisohjeita enemmän aikamuotojen oikean käytön oppimisen sijaan. Suurimpia eroja löytyi aikamuotoihin liittyvässä terminologiassa, kun vain yksi lukion kirja käytti samoja termejä kuin ylemmän tason oppikirja. Muissa termit oli joko käännetty suoraan suomen kielestä tai englanninkielistä vastinetta ei ollut ollenkaan. Yleensä kielioppiasioiden esityksessä on sekä harjoituksia että yleisempiä ohjeita, eikä mikään tutkimuksen kirjoista tehnyt tähän poikkeusta. Tosin painotuksessa oli jonkinlaisia eroja. Eroja löytyi myös siinä, kuinka laajasti muodostamisohjeita tai aikamuotojen käyttöä esiteltiin. Ylemmän tason kirjassa käyttö oli selkeästi pääosassa kun taas lukion oppikirjoissa painotus oli melko tasaista. Yhdessä lukion oppikirjassa kuitenkin käytön esittely ja harjoittelu olivat selkeästi pienemmässä osassa kuin kahdessa muussa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että eroja löytyy monellakin tasolla kahden eri asteen oppikirjojen välillä. Terminologiaa voisi yhtenäistää eri lukion oppikirjojen välillä, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin ylemmillä tasoilla. Lisäksi esimerkkien määrää voisi lisätä, jotta mahdollisimman moni käyttötapa tulisi jo lukiolaisen tietoon.