Progressiivisen kotiharjoitteluohjelman ja kertaluontoisen ohjauksen vaikuttavuus kävelyn parametreihin polven tekonivelleikatuilla : satunnaistettu tutkimus

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eroavaisuutta kävelynopeudessa ja askelsyklin eri parametreissa kertaluonteisen postoperatiivisen fysioterapiaohjauksen ja progressiivisen 12 kk kotiharjoitteluohjelman suorittaneiden välillä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kävelynopeuden ja askeltiheyden muutosta varhaisessa postoperatiivisessa vaiheessa. Tavoitteena oli myös selvittää polven lihasvoimien ja rasituksen aikaisen kivun muutosten yhteyttä askelsyklin parametrien muutoksiin. Aineisto kerättiin Keski-Suomen keskussairaalassa vuosien 2008 – 2010 aikana. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat primaarin polven tekonivelleikkauksen läpikäyvät henkilöt. Tutkimusjoukko muodostui 84 naisesta ja 54 miehestä (N=138), joiden keski-ikä oli 69,3 vuotta. Kävelyanalyysi suoritettiin Gaitrite kävelyanalyysilaitteella ennen leikkausta ja 2 kk sekä 14 kuukautta leikkauksen jälkeen. Mittaus suoritettiin itsemääritetyistä normaalista ja nopeasta kävelyvauhdista. Polven ojentaja- ja koukistajalihasten lihasvoima mitattiin dynamometrillä samoissa ajankohdissa. Kaikki tutkimukseen osallistuvat saivat kertaluontoisen fysioterapeutin ohjauksen sairaalassa oloaikana heti leikkauksen jälkeen. Kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen tutkimusjoukko satunnaistettiin harjoittelu (N=53)- ja kontrolliryhmiin (N=55). Harjoitteluryhmän kotiharjoitukset sisälsivät alussa päivittäisiä isometrisiä lihasvoimaharjoitteita ja toiminnallisia harjoitteita, joissa vastuksena toimi oman kehon paino, askelluslauta tai käsipainot. Yhden ja neljän kuukauden kohdalla harjoitukset muuttuivat suurempia nivelkulmia sisältäviksi ja harjoitukset sisälsivät myös venyttelyjä. Harjoittelufrekvenssi oli kolme kertaa viikossa. Koko tutkimusjoukkoa tarkasteltaessa kävelynopeus ja askeltiheys eivät muuttuneet tilastollisesti merkitsevästi varhaisessa postoperatiivisessa vaiheessa. Intervention aikana kävelynopeus (p= 0.006) ja askeltiheys (p= 0.003) lisääntyivät harjoitteluryhmällä tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmää enemmän nopeassa kävelyssä. Intervention aikana molempien ryhmien askelsyklin parametrit paranivat tuki-ja heilahdusvaiheen sekä yhden jalan tukivaiheen kestoissa. Askelsyklin tukivaihe nopeassa kävelyssä oli koeryhmällä tilastollisesti merkitsevästi lyhyempi kuin kontrolliryhmällä (p= 0.039). Korrelaatiot kävelynopeuden ja polven ojennus- (r= - .31, p= 0.002) ja koukistusvoimien (r=.28, p= 0.004) sekä kävelynopeuden ja rasituksen aikaisen kivun muutosten välillä (r= -.27, p= 0.005) olivat heikkoja nopeassa kävelyssä intervention aikana. Varhaisessa postoperatiivisessa vaiheessa kävelynopeudessa ja askeltiheydessä ei tutkittavilla tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Intervention aikana tilastollisesti merkitsevä muutos ilmeni nopeassa kävelyssä ja sen askeltiheydessä sekä tukivaiheen kestossa harjoitteluryhmän hyväksi. Muihin askelsyklin vaiheisiin vuoden kestänyt harjoitteluinterventio ei tuonut lisähyötyä suhteessa tavanomaiseen ohjaukseen.

The aim of this study was to examine the effect of a progressive home exercise program and single time physiotherapist’s guidance session to gait parameters among individuals operated with total knee replacement. Another purpose was to examine the changes in gait velocity and cadence in early postoperative phase. In addition, we analysed whether the changes in knee extension and flexion strength and knee pain while loading during the intervention have an influence to changes in maximal gait velocity. The study was implemented from January 2008 to February 2010. The subjects were recruited from patients selected for total knee arthroplasty (TKA) in Central Finland Health Care District. The study group consisted of volunteer patients of 84 women and 54 men, the mean age of study group was 69,3 years. Lower limb functional evaluation during gait was performed using the Gaitrite electronic walkway system before knee arthoplasty and two moths and 14 months after the operation. The data was collected from self-selected normal and maximal walking velocities. Knee extension and flexion strength was measured by dynamometer at same points of time. All participants got single time guidance of physiotherapist during the time spent in hospital. After two months postoperatively the whole group was devided into exercise (N=53) and control (N=55) groups. Exercises of intervention group included daily isometric muscle strength exercisen and functional training with resistance of own body, stepping bench or dumbbells. At the point of one and four months exercises were changed to be performed at bigger range of motion and included also stretching. Walking velocity and cadence concerning normal and maximal gait speed did not change from preoperative to six weeks postoperatively. During 12-months intervention, walking velocity (p= 0.006) and cadence (p= 0.003) increased statistically significantly more among exercise group compared to control group during maximal walking speed. Otherwise, all other gait parameters improved among both study groups. The only statistically significant difference between the groups was seen in stance time variable in favour to exercise group during maximal walking speed (p= 0.039). Correlations between changes in walking velocity and knee extension (r= - .31, p= 0.002) and flexion strength (r= .28, p= 0.004) and pain during loading (r= -.27, p= 0.005) were weak during maximal gait velocity. Gait velocity and cadence didn’t show statistically significant changes in early postoperative phase. Intervention relieved statistically significant changes in maximal gait velocity, cadence and stance among exercise group. 12 months exercise intervention didn’t show other additional advantages of gait cycle in relation to usual care.