Liikunnan polkuja : isien kertomuksia liikuntaharrastukseen liitetyistä sosiaalisista suhteista

Abstract

TIIVISTELMÄ LIIKUNNAN POLKUJA Isien kertomuksia liikuntaharrastukseen liitetyistä sosiaalisista suhteista Tiina Pelkonen Sosiologia Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaajat: Markku Lonkila, Jyrki Jyrkämä, Anita Saaranen-Kauppinen Kevät 2014 sivumäärä: 60 sivua + 2 liitettä

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä sosiaalisten suhteiden yhteydestä liikuntaan kerrotaan. Tarkennettuna tutkimuskohteena on perheenisien kertomukset liikuntaharrastukseen liitetyistä henkilökohtaisen verkoston jäsenistä. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla kuusi suuressa suomalaisessa kaupungissa asuvaa hyvin koulutettua perheenisää, joilla kaikilla oli haastatteluhetkellä vähintään yksi alle 9-vuotias lapsi. Teemahaastattelut litteroitiin, ja niistä muodostettiin narratiivisella analyysillä isien kertomusten polkuja siitä, millainen merkitys eri verkoston jäsenillä on ollut liikunnan harrastamiseen.

Tutkimuksen tuloksena on ´hyvän isän´ liikunnan polku -tyyppitarina ja sen kolme variaatiota. ´Liikuntaa sosiaalisen verkoston lomassa´ -polulla kulkevat isät kokevat voivansa liikkua ilman esteitä. He eivät ole koskaan kokeneet olleensa sisäsyntyisesti liikunnallisia, eikä primääriperhe ole kannustanut heitä liikkumaan. Lapsuudessa ja nuoruudessa liikunta oli harrastus muiden lomassa. ´Perhe liikunnan esteenä´ -polulla verkoston eri jäsenet ovat kannustaneet isiä liikkumaan aikuisikään asti paljon, mutta nykyisin perheen priorisoiminen ja vaimon vähän liikkuva elämäntapa estävät liikuntaa. ´Työ ja perhe liikunnan jarruna´ -polun isiä on kannustettu liikkumaan ammatiksi asti ja puoliso tukee liikuntaharrastusta edelleen. Työn ja perheen aikataulutus-ongelmien myötä isät ovat vaihtaneet lajeja joustavampiin.

Isien kertomukset noudattelevat liikuntakäyttäytymis-tutkimuksissa löydettyä suomalaisen liikkujan U-käyrää: Ikävuosina 25−54 harrastetaan liikuntaa kaikkein vähiten, kun aika laitetaan työhön ja perheeseen. Kaikkien miesten kertomuksista löytyvät samat teemat: perheen priorisoiminen ja siitä aiheutuva aikapula. Isät haluavat olla ´hyviä isiä´, jolloin perheettömän oman ajan otto nähdään ´julmana´. Perheen kanssa liikutaan, mutta tätä ei lasketa liikunnaksi, jota kaivataan. Isät haluavat lisää liikuntaa, joka on itse toteutettua ja nuoruusvuosien kaltaista kovaa treenaamista. Kun isä haluaa lisää liikuntaa, hän ehkä kaipaakin vain omaa aikaa.

Avainsanat: liikuntaharrastus, isyys, sosiaaliset suhteet, narratiivisuus