Etanavauhdin ja rakettivauhdin välimaastossa : lasten käsityksiä reippaudesta

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee 5–6-vuotiaiden lasten käsityksiä reippaudesta. Päiväkotien työntekijät käyttävät usein ilmaisua reipas muun muassa kannustaakseen, rohkaistakseen, hoputtaakseen tai kehuakseen lapsia. On kuitenkin aiheellista kysyä, mitä reippaudella oikeastaan tarkoitetaan ja kuinka lapset ymmärtävät reippauden käsitteen. Tutkimusaihe on tärkeä, koska reipas on päiväkodeissa termi, jonka kohteena lapset ovat. Nimenomaan lapsia kutsutaan reippaiksi – ei aikuisia. Aikuisten vuorovaikutus lasten kanssa ei ole koskaan arvovapaata, vaan lapsille välitetään sanojen ja niiden käyttöyhteyksien kautta käsityksiä toivottavista toimintatavoista ja ominaisuuksista. Tämän vuoksi on tarpeen saada lisäymmärrystä siihen, mitä reippaus tarkoittaa lasten mielestä. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla yhtätoista 5–6-vuotiasta lasta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, jotka toteutettiin ryhmähaastatteluina. Ryhmähaastatteluihin osallistui 2 tai 3 lasta kerrallaan. Haastattelut tallennettiin nauhurilla ja litteroitiin sanatarkasti analyysia varten. Tämän tutkimuksen perusteella lasten mielestä reippauteen liittyvät toistuvat arkitilanteet, haastavat tilanteet, aikuisen osallisuus toimintaan, hyvä käytös, vauhti ja erilaiset taidot. Reippaan lapsen ominaisuuksiksi lapset lukevat nopeuden, koululaismaisuuden tai aikuismaisuuden, itsekontrollin ja hyvän käytöksen. Lisäksi he vertailevat omaa ja muiden lasten reippautta. Reippauden syiksi lapset kertovat suhteen aikuisiin, palkkiot, ehtimisen, toisten huomioimisen sekä positiivisten tunnekokemusten saamisen. Lapset käsittävät reippauden ilmenevän aikuisen miellyttämisenä, vertaissuhteisiin panostamisena, myönteisten kokemusten saamisena ja arjessa pärjäämisenä. Tämän tutkimuksen perusteella lasten käsitykset reippaudesta ovat pitkälti linjassa sen suhteen, mitä aiemmat tutkimukset kertovat aikuisten odottavan lapsilta.