Demokritoksen ja Epikuroksen luonnonfilosofian ero
Karl Marx tunnetaan poliittisen taloustieteen ja historian kulun tutkijana, mutta hän harrasti muutakin. Nyt suomennetussa väitöskirjassaan (kirjoitettu 1840-41) hän paneutuu antiikin luonnonfilosofiaan, erityisesti Demokritoksen ja Epikuroksen atomioppiin. Atomisteja vertaillessaan Marx hahmottelee samalla omaa näkemystään, jossa korostuvat luonnon sisäinen aktiivisuus sekä sattumat ja kaiken kiinteän viimekätinen tuhoutuvuus. Nykyään, kun luontokäsitysten suuri merkitys on käynyt ilmeiseksi, on Marxin laajimmalla luonnonfilosofisella kannanotolla erityistä mielenkiintoa.
Marxin traktaatti kuuluu myös antiikintutkimuksen klassikoihin, jossa etenkin Epikuroksen filosofiaa onnistuttiin valottamaan uudella tavalla. Teokseen liitetyssä muistivihkojensa katkelmassa Marx kuvaa, miten hänen sympatisoimansa epikurolaisuus joutui kamppailemaan yhteiskunnallisen murroskauden ankarissa oloissa, ja kärsi siksi tietystä sisäänpäin kääntyneisyydestä: ”Niin olivat esimerkiksi epikurolainen ja stoalainen filosofia oman aikansa onnea; niin etsii yöperhonen yksityisyyden lampunvaloa kaikille yhteisen auringon laskettua.”
Teoksen on suomentanut Jukka Heiskanen, joka on myös kirjoittanut siihen laajahkon johdantoluvun ja selitykset.
Julkaisija
Minerva, Jyväskylän yliopisto, Karl Marx -seuraISBN
952-5591-02-6ISSN Hae Julkaisufoorumista
1238-8025Metadata
Näytä kaikki kuvailutiedotKokoelmat
- SoPhi [154]
Lisenssi
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on In Copyright