Neuvotteluja vanhusasiakkaan paikasta : diskurssianalyysi sosiaalityöntekijän ja vanhuksen välisistä asumista koskevista keskusteluista

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat vanhusasiakkaan ja sosiaalityöntekijän väliset asumiseen ja sairaalasta kotiutumiseen liittyvät keskustelut. Tavoitteena on analysoida vanhusasiakkaan asumisen järjestämiseen liittyviä sosiaalityön keskustelukäytäntöjä sekä sitä, miten näissä neuvotteluissa säädellään vanhusasiakkaan toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta, eli asiakkaan osallisuutta omaa elämäänsä koskevassa asiassa. Tavoitteena on myös hahmottaa erilaisia subjektipositioita, joihin sosiaalityöntekijä ja vanhusasiakas asemoituvat keskustellessaan asumisesta. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja menetelmällisenä kehyksenä diskurssianalyysi. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä keskisuomalaisen terveyskeskussairaalan vuodeosastolla käydystä keskustelusta. Keskustelut on nauhoitettu keväällä 2009 ja litteroitu sanatarkasti. Keskusteluissa on mukana yksi sosiaalityöntekijä sekä seitsemän 65 vuotta täyttänyttä asiakasta, joiden jokaisen kanssa neuvotellaan erikseen sairaalasta kotiutumiseen ja asumisen järjestämiseen liittyvistä asioista. Asiakkaista miehiä on kolme ja naisia neljä. Aineistosta hahmottuu hallitseva keskustelukäytäntö, joka on jaettu viiteen ryhmään ja nimetty keskustelun yleistä rakennetta ja tapaa kuvaten pohjustuskeskusteluksi, arjen kartoitus –keskusteluksi, asiantuntijuuskeskusteluksi, motivointikeskusteluksi ja ratkaisukeskusteluksi. Hallitseva keskustelukäytäntö on työntekijäkeskeinen. Siinä työntekijä pyrkii ammatillisista ja institutionaalisista lähtökohdistaan ja velvoitteistaan käsin johtamaan keskustelua kohti mielessään valmiina olevaa ratkaisua. Työntekijällä on käytössään erilaisia keinoja suostutella, vakuuttaa ja motivoida asiakasta. Ongelmanmäärittely on työntekijälähtöistä, ja asiakkaan toimijuus ja itsemääräämisoikeus rajoitettua. Asiakkaan väliintulot keskustelussa ovat mahdollisia, mutta olennaista on, että ne eivät johda keskustelun suunnan muutokseen. Lisäksi aineistosta hahmottuu vaihtoehtoinen keskustelukäytäntö, jossa asiakkaan toimijuus ja itsemääräämisoikeus korostuvat työntekijän antaessa niille tilaa. Asiakkaan oma ongelmanmäärittely nousee keskeiseksi ja tulee hyväksytyksi työntekijän taholta. Asiakkaan väliintulojen ja avausten seurauksena voi olla keskustelun suunnan muutos. Asiakas konstruoituu kompetenttina omaa elämäänsä sujuvasti hallitsevana toimijana, jolla on mahdollisuus vaikuttaa keskustelun kulkuun ja siten omaan elämäänsä.