Tutkimuksessani selvitän, miten ttA-johdinta käytetään nykypuhekielessä ja miten sen merkitys ja käyttö on muuttunut verrattuna aikaisempaan ja toisaalta yleiskieleen. ttA-johdin on nykypuhekielessä kuten yleiskielessäkin produktiivinen ja monikäyttöinen johdin. Kielioppi ja johtaminen muuttuvat yleensä sanastoa hitaammin, mutta ttA-johtimen nykyinen produktiivinen käyttö puhekielessä vaikuttaa eroavan esimerkiksi muutama vuosikymmen sitten tehdyistä johtimen kieliopillisista kuvauksista, joten ttA-johtimen nykytilan tarkastelu on perusteltua.
Tutkimuskysymykseni on kaksiosainen, eli tarkasten ttA-johtimisten uudisverbien muotoa ja merkitystä ja lisäksi vertailen niitä yleiskieleen vakiintuneisiin ja ajallisesti varhaisempiin verbeihin, jolloin näkyviin tulee paitsi ttA-johtimen nykyinen puhekielinen käyttö myös sen ajallinen muutos. Puhekielellä tarkoitan tässä tutkimuksessa laajasti sekä puhuttua että kirjoitettua informaalia ja puheenomaista kieltä, eli puhekielisyys viittaa inform
aaliin rekisteriin.
Tutkimuksen perustana ja vertailukohtana ovat yleiskieleen pohjaavat perinteiset kuvaukset ttA-johtimen merkityksestä ja käytöstä. Tutkimustani ohjaa kuitenkin käsitys johtamisesta kognitiivisena prosessina ja pyrin pääsemään mahdollisimman lähelle produktiivista johtamista ohjaavaa tavallisen kielenkäyttäjän kielitajua tarkastelemalla uusimpia ja vielä vakiintumattomia uudisjohdoksia. Luokittelun taustalla on käsitys prototyyppisistä kategorioista ja kategorioiden sisäisestä perheyhtäläisyydestä.
Aineistoni koostuu 112:sta ttA-johtimisesta uudisverbistä ja lisäksi jokaista verbiä kohden yhdestä autenttisesta esimerkkikontekstista, jossa verbiä on käytetty. Lisäksi muodollisten piirteiden osalta on käytössä Nykysuomen sanakirjan ttA-johdoksista koottu vertailuaineisto.
Muodollisesti ttA-johdin näyttää olevan puhekielessä vapaampi, eli erilaisia mahdollisia muodollisia variaatioita(tavuluku, ensitavun laatu jne.) on uudisverbeissä vertailuaineistoa enemmän. Toisaalta aineistossani on nähtävillä vertailuaineistoa vahvempi tendenssi siihen, että yksi piirre, kuten CV-muotoinen ensitavu (warettaa), on yleistynyt selvästi muita yleisemmäksi, mikä kertoo mallijohtamisen tärkeydestä spontaanissa johtamisessa.
Semanttinen luokittelu paljastaa, että ttA-johdin on saanut uusia merkityksiä ja funktioita nykyisessä puhekielessä kun taas perinteiset kausatiiviset (syödä > syöttää) ttA-johdokset puuttuvat aineistosta lähes kokonaan. Uudisverbeissä ei ole juuri ollenkaan verbikantaisia johdoksia ja monissa verbeissä johtimen merkitys on hyvin epämääräinen (tuuri > tuurittaa ’käydä hyvä tuuri’). Tämä kertoo siitä, että ttA-johtimesta on tullut aiempaa selvemmin supistumaverbin kaltainen yleisverbistin. ttA-johdinta käytetään puhekielessä esimerkiksi vieraskielisten sanojen kieleen mukauttajana aiempaa enemmän ja monipuolisemmin.
...
