Omahoitajan ja omaisen välinen vuorovaikutussuhde

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena oli omahoitajan ja omaisen välinen vuorovaikutussuhde, joka toteutuu ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien iäkkäiden ihmisten hoitokodissa. Tavoitteena oli kuvailla ja ymmärtää omahoitajan ja omaisten välisen vuorovaikutussuhteen ominaispiirteitä ja vuorovaikutussuhteeseen kohdistuvia odotuksia ja toiveita. Tutkimus oli laadullinen ja sen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta omahoitajaa ja kuutta omaista. Haastattelut olivat muodoltaan yksilöteemahaastatteluja, ja ne analysoitiin laadullisen aineiston luokittelumallin mukaisesti.

Tutkimuksen tulosten mukaan omahoitajan ja omaisen välisen vuorovaikutussuhteen ominaispiirteitä ovat kasvokkaisuus, välineellisyys, spontaanius ja suunnitelmallisuus. Vuorovaikutussuhde toteutuu siis suunnitelluissa ja spontaaneissa kasvokkaisissa ja välineellisissä vuorovaikutustilanteissa. Tulosten mukaan omahoitaja ja omainen ovat tuttuja keskenään, ja heidän välisensä vuorovaikutussuhde on läheinen, jossa vallitsee luottamus ja asiantuntijuus. Omahoitaja on siis hoidon asiantuntija ja omainen on läheisensä elämänhistorian asiantuntija. Tulosten mukaan omahoitaja ja omainen kokevat heidän välisessään vuorovaikutussuhteessa sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita ja osoittavat tukea. Omahoitajalla ja omaisella on myös odotuksia ja toiveita heidän väliselleen vuorovaikutussuhteelle.

Tutkimuksen tulokset tukevat hoitajan ja omaisen välisen vuorovaikutuksen ilmiöitä tarkastelleiden aikaisempien tutkimusten tuloksia. Koska ihmisten eliniänodote on korkea, hoidon tarve on suuri, ja hoitopalvelut ovat monipuoliset, tutkimuksen tulokset hyödyttävät erityisesti hoidon tulevaisuudesta päättäviä henkilöitä eli päättäjiä, hoitokotien omistajia ja johtajia. Tulokset hyödyttävät myös lähi- ja sairaanhoitajakoulutuksen suunnittelijoita sekä yksittäisiä hoitajia ja omaisia, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa päivittäin.